Kirjoitin taannoin kohdunvuokrauksesta ja erehdyin sanomaan, että kyseinen toiminta olisi Suomessa laillista, ellei siitä makseta korvausta. Taisin olla väärässä, sillä tänään uutisoitiin, että Suomessa ollaan tekemässä sijaissynnytys lailliseksi (tämä termi lienee vähemmän provosoiva). Noniin, nyt olen sivistänyt itseäni lisää tässäkin asiassa. Sijaissynnytys on kielletty Suomessa syyskuussa 2007 (olen varmaankin nähnyt ohjelman, jossa tästä kerrottiin ennen tätä ajankohtaa). Tänään uutisissa mainittiin, että sijaissynnytys saatetaan jälleen sallia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että se tulisikin sallia, oikeastaan en ymmärrä, miksi se on vuonna 2007 päätetty laissa kieltää.
Minun ei ollut tarkoitus kirjoittaa tästä aiheesta, mutta ajatukseni harhailevat. Minulla on matkakuume. En minä ole kauas lähdössä, mutta pienikin matka on seikkailu. Pöydällä on ruutupaperille kirjoitettu luettelo niistä asioista, joita ei sovi unohtaa. Junassa muistan sitten ne, jotka oikeasti unohdin.
Mutta nyt juuri on kohtuullisen leppoisa olo ja koska minulla ei ole yhtään lakua, tummaa suklaata tai salmiakkia, joita minun tekisi ensisijaisesti mieli, ajattelin tehdä kupillisen kaakaota. Onhan nyt syksykin ja kaikki. Tosiaan kaikki, sillä viimeksi ollessani näiden samojen ystävien kanssa yhdessä ostin hienon pullon kuohuviiniä ja sanoin tarjoavani sitä Miehelle, kun sellaisen löydän. Niin minä myös tein, ja nyt pullo toimittaa kynttilänjalan virkaa. Antaisitteko minulle anteeksi, jos joskus sortuisin romanttiseen höpinään?
On muuten kertakaikkiaan upea taustakuva ja värit sinulla täällä nyt!
VastaaPoistaHöpöttele ihan vapaasti, ei siinä mitään pahaa ole ;) Päinvastoin, sinähän saat tehdä blogistasi juuri sellaisen kuin itse haluat ja kirjoittaa, mistä mieli tekee.
Hehee, jos minulla olisi miehelle varattu kuohuviinipullo odottamassa, se varmaankin jäisi arkeologien löydettäväksi joskus hamassa tulevaisuudessa :D Sen verran epätodennäköiseltä tuntuu ajatus, että sille joskus tulisi käyttöä. Väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon, ettei se minua haittaa. Näin on hyvä, enkä kaipaa muutosta tähän asiaan.
Juuri noin minäkin sen pulloni kanssa kyllä ajattelin. Että käy niinkuin niille Ahvenanmaan uponneille pulloille. Että jää ikuisiksi ajoiksi käyttämättä. Mutta ei elämää voi sanella. Ei löytynyt Mieskään yhtään hakemalla, ilmestyi vain täysin odottamatta. Niin minä tosin ajattelinkin sen käyvän, eivät ihmiset hakemalla löydy, ainakaan pääsääntöisesti. Ainakaan minun elämässäni.
VastaaPoistaNiin että minusta strategiasi on mitä passelein: nauttia elämästä ja jos siihen joku tupsahtaa, niin sitten tupsahtaa. Minäkin opin yksineloni myötä jopa tarvitsemaan omaa rauhaa.