Mikä eläin olisit...?

Olen täynnä pyöreää, pörröistä ja pehmoista ikävää. Koti on siisti ja viihtyisä. Toisessa jalassa ei tosin ole sukkaa, koska sillä on astuttu kylmään ja märkään kissanoksennukseen. Kokemuksessa parasta oli ehkä se, että astuttuaan tiesi, mihin oli astunut, muutoin säikähdyksen ja etomisen tunne olisi ollut varmastikin vielä suurempi.

Viikonloppuna aion tavata kahta vanhaa ystävää. Tai ei, emmehän me vanhoja ole, kunhan olemme vain tunteneet toisemme pidemmän aikaa. Toinen ystävistä sai tehtäväkseen ostaa meille junaliput. Tehtävä nousi odottamatta tasolle mission impossible, kun VR viime viikolla aiottuna lipunostospäivänä lanseerasi uuden uljaan lippujen hinnoittelu/varaus/myynti -järjestelmän. Minäkin satun hieman tuntemaan ohjelmistotestauksen alaa ja uskallan jopa sanoa, että tällaista ei saisi tapahtua. Etenkin rohkenen sanoa tämän sen vuoksi, että rinnakkaisten paikkojen sijaan ystävättäreni lopulta monen päivän yrittämisen jälkeen onnistui saamaan meille paikat junaan: toiselle meistä allergiavaunusta ja toiselle vaunusta, jossa saa kuljettaa eläimiä (onkohan ystävätär sanonut, että olen ihan eläin).

Todellisuudessa istunemme joko portaikossa tai ravintolavaunussa, sillä päivitettäviä asioita on paljon. Rutkasti naurua saimme kuitenkin irti kukin tahoillamme siitä, miten hankalaksi osoittautui pelkkä junamatka. Eikä jännitys loppunut tähän: asumme eri paikkakunnilla ja hän on lähettänyt junaliput minulle postitse. Nyt odotetaan kuumeisesti vielä sitä, tulevatko liput perille asti. Jos tulevat, alkaa seikkailu junasta, jos eivät, menen bussilla. Oli miten oli, luvassa on kokonainen viikonloppu kahden ystävättären seurassa, hyvää ruokaa ja juomaa, paljon puhetta ja naurua, vähän ostoksiakin.