Elämän haikuluotain

Tänään minua on tökätty kaksi kertaa. Jostain syystä iltaväsymyksen keskellä tämä asia tuntui mainitsemisen arvoiselta. TV-sarjassa soi taustalla Peter Gabrielin musiikkia, tämäkin pitää ehdottomasti mainita, sillä hänen musiikkiaan ei kovin usein sattumalta kuule. Ja kun nyt lähdin kertoilun linjalle, sanonpa senkin, että olen varautunut tuleviin pikkujoulujuhliin ajoissa ja tilannut liput Sielun veljien keikalle. Minä olen tainnut nähdä Sielun veljet viimeksi Provinssirockissa vuonna 1988. Olin jo silloin täysi-ikäinen (juuri ja juuri). Ja kyllä: ikäkriisiä pukkaa.

Eilen urheilutunnilla soitettiin taustamusiikkina Tiktakin biisi, jossa elämää nuoremmat tytöt laulavat seuraavaa:

“Tämän iän piti olla parempi ja
olotilan jotenkin tyyni.
Kenen vika? Kuka meni valehtelemaan?
- -
Mä näen tyhjän taistelukentän,
oon ihan yksin sodassa siellä,
ja vihaan tyyntä myrskyn edellä,
kun tapahtuu on helpompi hengittää.
Mä näen tyhjän taistelukentän,
pahimman vastustajani tiedän,
minusta itsestäni sen löydän,
ei, en pysty lopettamaan, mä huidon pimeän taa.
- -
Olen epätodellisen tunnollinen
ja niin hvä kehittämään ongelmia
aivan kaikesta, mitä tulee vastaan”

Ehkä tunnistin itseni. Toisaalta, enemmän nautin lihani rääkkäämisestä, eritoten niistä laitteista, joissa omien lihaksien liikkeet näkyvät urheiluvaatteiden alta. Kun hikoilen, voin samalla painia näkymättömien vastustajieni kanssa, niiden, jotka elävät omaa elämäänsä pääni sisällä. Mutta vaikka tiedostaisi, että on itsensä pahin vastustaja, minkäpä sillekään mahtaa.

“Ja niin minä vasta elämäni tässä vaiheessa
saan ensimmäisen vihjeen siitä, mitä on kuolema.
Se on sitä, että kasvaa, kasvaa ja kasvaa,
kunnes on vain yksi paikka, mihin mahtuu
ja sitten ei mahdu sinnekään”

           Heikki Salo

Oli miten oli, tänään on hyväntuulinen ja leppoisavireinen päivä, joskin jo loppuunsa kääntyvä. Aamulla vielä heräsin Miehen vierestä ennen kuin hänen piti lähteä, tai mikä parempaa, en herännyt. Hän antoi minun siirtää hälytystä eteenpäin kerta toisensa jälkeen ja helli läsnäolollaan ja lämpimällä unentuoksuisella olemuksellaan, nukkui hänkin, vielä ihan vähän.