Vaaksa vaaraan

Ajatukset kulkevat omituisia teitä. Minä päätin ennen nukkumaan menoa suorittaa mattojen paikallaanpesun. Nille lukijoille, joille tämä termi on vieras, kerrottakoon, että sellainen tapa kannattaa opetella, jos omistaa kaksi kissa ja mattoja. Jälleen kerran siis lykkäsin mattojen alle jätesäkin suikaleita (lattiaa suojaamaan) ja pesin juuriharjalla oksennustahrat pois lilasta matosta.

Tästä ylevästä puuhasta siirryin kissojen toilettien siivoamiseen. Niitä siivotessani ajattelin toksoplasmoosia ja odottavia äitejä. Olin muistavinani, että toksoplasmainfektion saa kuitenkin todennäköisemmin huonosti pestystä porkkanasta, kuin kissojen jätöksistä. Olettamus, joka minun on nyt syytä tarkistaa, ennen kuin kerron sen teille tämän painokkaammin. Tieto lisäsi tuskaa, vaikka en raskaana olekaan, toksoplasmainfektion voi saada mistä tahansa, lihasta, mullasta, ja kyllä, siitä kissanhiekastakin. Tässä vielä niille, jotka haluavat valistaa itseään lisää.

Toksoplasman kautta ajauduin ajattelemaan FAS-syndroomaa. Toksoplasmainfektiolle ei voi mitään, raskaudenaikainen alkoholinkäyttö sen sijaan on odottavan äidin oma valinta (ainakin periaatteellisella tasolla). Ajattelin ohimenevän ajatuksen siitä, miten surullista on, että lapset kärsivät siitä, että äiti on odotusaikana nauttinut alkoholia. Nyt kun olen koneen ääressä ja kirjoitin tämänkin hakusanan googleen, luen, että FAS (fetaalialkoholioireyhtymä) on tärkein älyllisen kehitysvammaisuuden syy länsimaissa. Tärkein! Siitäkin huolimatta, että FAS edellyttää alkoholin käyttöä läpi koko raskauden.

Elämässä ei mikään ole itsestäänselvää. On meitä, jotka eivät koskaan koe raskautta. On heitä, jotka kokevat sen monesti, mutta menettävät lapsen kesken odotuksen. Heitä, jotka saavat lapsen, joka ei olekaan terve. Ja elämälle kiitos – heitä, jotka eivät koe mitään edellämainituista, vaan voivat vailla huolta iloita odotuksestaan ja terveestä lapsestaan.

En todella aavistanut, että syyskuun avauskirjoituksestani tulisi tämän kaltainen. Blogikirjoittaminen on outoa, löytää itsensä polulta, jonne ei ymmärrä kääntyneensäkään. Osallistuin juuri keskusteluun, jossa mietittiin, onko blogien tarkoitus aina olla piristäviä ja kepeitä. En tainnut saada tähteä siihen sarakkeeseen. Yritän huomenna uudelleen.