Omenantuoksua

Hain yön pimeydessä kellarista pyykkejä. Kun nousin pyykkikorin kanssa kellarin portaita ylös, tunsin viereisen omenapuun kypsien omenoiden mehukkaan tuoksun sieraimissani. Laskin pyykkikorin neulegraffitin koristaman kaiteen päälle ja kun avasin ulko-ovea mietin, etten hetkeksikään saisi unohtaa sitä, miten onnellinen olen, kun saan elää ja hengittää kypsien omenien ja sateen raikkauden täyttämää ilmaa.

Mitä siitä, että on tekemättömiä töitä, niitä on kaikilla. Minulla sen sijaan on kaksi ihanaa kissanroikaletta, jotka ihan kohta täyttävät Miehen vuoteeseeni jättäämän aukkopaikan. Lisäksi minulla on telineellinen puhdasta pyykkiä ja aamuksi valmiiksi täytetty pesukone. Minulla on kaksi pientä askartelupakkia lainalapsille. Ystävien kanssa on suunnitelma vielä syksyn aikana, viimeistään ennen joulua tehdä jotain yhdessä. Tänään löysin lisäksi kälyltä joululahjaksi saadun viinipullon päälle sopivan kynttilänjalan, joka on enää kynttilöitään vailla – lisää iloa pimenevistä illoista.

Liiaksi ei kannata jumiutua ajattelemaan sellaisia seikkoja kuin Kreikan taloutta tahikka presidentin vaaleja, joissa ihan oikeasti on ehdolla Paavo Väyrynen ja Paavo Lipponen. Jos sitä on joskus hivenen eksyksissä oman elämänsä syövereissä, niin eivätpä ihan aallon harjalla matkusta suomalaiset puolueetkaan tällä hetkellä.

Nyt pieni sherry tyylikkäästi yömyssyksi ja sitten uneksimaan suuria ja vielä suurempia.