Reissusta on palattu äärimmäisen rähjääntyneenä. Kyseessä oli siis päivämatka Tukholmaan ja sen sijaan, että olisimme ystävätärten kanssa itse äityneet riehumaan, saimme nauttia käytävältä kantautuvista riehumisen äänistä ja siitä, miten oveemme sovitettiin vierasta avainkorttia. Olin asiasta äärimmäisen ärtynyt ja mietin, onkohän tämä nyt sen merkki, että olen oikeasti jo ihan täti. Yritin muistella aikoja, jolloin minustakaan ei ole ollut mitään vikaa siinä, että kailottaa umpihumalassa laivan käytävällä. En ole kyllä varma, onko sellaisia aikoja ollutkaan. Syntynyt tädiksi?
Palataan taas, kun univelat on kuitattu ja jaksua on paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti