lauantai 11. joulukuuta 2010

Puhtaat makeat lakanat

Suklaa on ihanaa. Minulla on pöydälläni suklaita, jotka kuiskuttelevat minulle houkuttelevasti lakkaamatta. Yritän pidättäytyä, sillä joulu tuo muassaan luultavasti lisää suklaata. Suklaata ja kirjoja. Läheiset tietävät, että niillä aineksilla minut tehdään hyvin onnelliseksi. No, en minä marmeladiakaan hyljeksi. Tai vaikkapa tummalla suklaalla kuorrutettuja taateleita, sellaisiakin olen saanut. Niin että sitten on joulun hiljainen rauha, kuusen tuoksu, sanojen suloisuutta ja kun ojentaa käden ja raottaa rasian kantta, kaiken täydentää makea nautinto.

Ainoa asia, mitä tuon lisäksi voisi toivoa on se, että sohvan toista kulmaa asuttaisi ihminen oman kirjansa kanssa. Ihminen, joka kääntäisi lukemiaan lehtiä eri tahdissa kuin minä, mutta kurottautuisi aika ajoin raottamaan rasian kantta hänkin. Ja jalkapohjiani vasten tuntisin hänen lämpimän kylkensä, ja jos jalkoja varovaisesti polkisi, hän laskisi kirjansa ja hymyilisi. Ehkä joku joulu on vielä sellainen, mutta tämä joulu se ei ole.

On jo myöhä. Nukkumaan ei kuitenkaan vielä voi mennä, sillä sänky on sijattava. Aamulla nimittäin jouduin lähtemään matkaan kiireellä, sillä olin myöhästyä bussista, enkä ehtinyt sijata vuodettani. Mitä tapahtuu silloin, jos poikkeuksellisesti ei sijaa vuodettaan töihin lähtiessään? Oikein! Kissa päättää voida huonosti ja oksentaa vastavaihdetuille lakanoille. Ei kerran, vaan kaksi kertaa. Kotiinpaluu oli siis epäuskoisen sadattelun saattelema. Cats relieve stress.

Sain tänään odotetun postilähetyksen Englannista. Laatikkoa ympäröivät FRAGILE-tarranauhat. USA:ssa asuva ystävättäreni kertoi, miten hänen kissansa oli saanut omituisen kohtauksen ja juossut selvästi kauhusta tolaltaan huoneesta toiseen ilman mitään näkyvää syytä. Aikansa ihmeissään kissan sinkoilua seurattuaan hän nappasi kissan kiinni. Hysterian syyksi paljastui kissan vatsakarvoihin tarttunut tarralappu. Siinä luki "FRAGILE".

Asian laita on nyt sillä tapaa, että minä kipaisen nyt yläkertaan rätin kanssa ja suoritan loivaliikkeistä kissavahinkotorjuntaa ja vuoteen sijaamista. Sen jälkeen palaan takaisin alas ja peseydyn ja palaudun puhtaiden lakanoiden maailmaan. Aika hyvältä kuulostaa, eikö?

2 kommenttia:

  1. Minäkin odotan joululta suklaata ja kirjoja :)

    VastaaPoista
  2. Lumikko: Ne ovat tosiaan jalon ja hienon joulun erinomaiset rakennusaineet. Silti jännittää jo nyt, että tuleeko molempia... :-)

    VastaaPoista