En ole käynyt alennusmyyntiostoksilla. Olen nähnyt jonot kaupan kassalla ja niiden pituudesta voi päätellä (kaiketi) kansantaloudellisesti positiivisia asioita. Sen vuoksi jonotin kiltisti omia ruokatarvikkeita, vaikka kotiin oli kiire vastaanottamaan lainalapsia isovanhemmiltaan.
Joulupukki oli erityisen suopea minua kohtaan tänä vuonna. Kuten Rooibos, minäkin luen tällä hetkellä lahjaksi saamaani Katja Ketun Kätilöä. Minä en ole kuitenkaan Lapin maisemissa, kuten hän, vaan lumettomassa ja pakkasettomassa, mutta onneksi sähköistetyssä ympäristössä. Tosin juuri nyt Pekka Pouta kertoo, että saamme pakkasta tännekin. Sähköt eivät tosiaan täällä ole edes pätkineet, vaikka itkupotkuraivarin saanut tuulenpoika yritti painaa parvekkeen oven sisään ja paiskoi kiukkuisesti lyhtyä seinää vasten, kunnes tuulta uhmaten kävin noutamassa sen yöpaidassani parvekkeelta pois. Onneksi joulukinkku sai painopisteeni sen verran alas, etten lennähtänyt parvekkeelta tieheni, hentoinen kun olen (tämä oli sitä sarkasmia).
Tänään on oikeastaan ensimmäinen päivä, ettei ole tullut syötyä ylenmäärin. Eräs ystävä lahjoi minua itse valmistamallaan Rocky Road -suklaalla. Olen tunnistanut sieltä seuraavia aineksia: jotain rusahtelevaa, kenties riisimuroja, toffeetäytteisiä suklaanappeja, Marianne-murskaa, pähkinämurskaa, vaahtokarkkeja, Dajmia ja jotain polly-rakeiden tapaisia sitkastoffeisia yllätyksiä. Maku on suklainen ja rajun makea, melkein pläjäyttää tajun kankaalle. Päältäpäin katsoen luomus tosiaan näyttää kuraiselta pellolta, jossa on rellestetty olan takaa, mutta kun veitsellä siitä paloja katkoo, oi onnen päivää. Tämä on todella makeaa rakastavien ihmisten juttu, ei vasta-alkajille.
Minun on vaikea uskoa, että tämä vuosi loppuu. Luin jostain taannoin, että ihmisen pitäisi miettiä, mitä elämältään haluaa, siis oman elämänsä tavoitetta ja siten saavuttaa onnen (en tiedä, saavuttaako onnen tavoitetta saavuttamatta). Minä en kylläkään keksinyt mitään hienoa tavoitetta elämälleni. Eikö sellaisen pitäisi olla jotenkin hieno ja ylevä?
Tänään Mies käytteli kuumaliimaa ja avusti tytärtään askartelemaan vihreän olion, jolla on leveä hymy, yksi silmä ja erikokoiset lilan ja keltaisen sävyiset korvat sekä suurensuuret oranssit räpyläjalat. Se on hieno ja jos otetaan huomioon Miehen omistautuminen isyyteensä, voitanee sanoa sen olevan jopa ylevä.