Nyt on käynyt niin, että eräs blogitar, jonka kirjoituksia ja piirustuksia olen ilolla lukenut ja kuvia katsellut (suuri fani) julkaiseekin yhdessä toisen kirjoittajan/piirtäjän kanssa oman sarjakuva-albumin (yleisö kohahtaa, kuuluu aplodeja). Se kertoo Sirkus Rinkelin väestä ja se on nyt valmis ja uunituore.
No minä olen fiilistellyt sitä, miltä tuntuu julkaista tällainen oma tuotos (olenhan minäkin julkaissut vähän, vaikkakaan en kirjan muodossa ja sekin oli jo ihan hytisyttävän jännää) ja silloin, kun kirjoittajan/piirtäjän blogia on lukenut ja fiiliksiä seurannut, tuntuu vain oikealta hankkia tällainen kirja. Olen siis tilauslistalla juu. No, osallistun kuitenkin itsekin vielä lisäksi blogissa järjestettävään arvontaan, jolla kirjan voi saada omakseen. Ai miksikö? No, jos saan toisen, niin lahjoitan sen jo ennalta miettimääni kohteeseen. Sen olen jo miettinyt, vaikka arpaonni ei ehkä vahvimpia valttejani olekaan (isäni on muuten hyvä arpajaisissa tai sitten hän vain osallistuu niin moneen, että voittojakin on joskus herunut).
Niin siis että kun nyt Tiinan odottamaton unelma täyttyy, niin osallistukaapa tekin. Siihen arvontaan. Ja ihailkaa siellä blogissa niitä Tiinan strippejä. Voisin lukea koko albumillisen siitä, mitä kaikkea Tiina on lapsuudessaan ajatellut: Titanic-sukeltaja ja Zorro ovat aivan parhautta!
Voi ahdistus, miten paljon tällaista lahjakkuutta saattaa mennä maassamme hukkaan. Onneksi Tiina löydettiin ja ehkä hän tekeekin vielä albumillisen lapsuudenseikkailujaan sarjakuvamuotoon. Minä tykkäisin. Ja jos minä tykkään, niin miksei muutkin, en minä nyt niin monimutkainen ole.
Lisäksi tässä lähetän vielä ekstratsemppiterveiset toiselle unelmiensa täyttymystä vielä odottavalle, nimittäin ahkeralle ja intohimoiselle Rooibokselle. Hän kirjoittaa meille kirjan! Ja kun se ilmestyy, niin ehkäpä Rooibos arpoo yhden. Ja sitten minä buffaan häntä (onko tuo oikea sana, en minä mitään noutopöytää tarkoita). Ihan siksi, että näitä asioita ihmisten vain pitää tehdä. Kuka piirtää, kuka maalaa (sanoin tai siveltimellä), kuka tanssii - pääasia, että se tapahtuu rakkaudesta, intohimosta ja sisäisestä palosta asiaan.
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Hyvää sunnuntaita, vaikka sateistakin
Lapsi sattuu näkemään televisiosta Punaisen ristin tietoiskun. Siinä on surullinen nepalilaislapsi, pieni poika. Kaksi ja puolivuotiaani katsoo kuvaa pitkään ja arvaan, että kysymys on tulossa. "Äiti, miksi tuo poika on surullinen?" En halua huijata, enkä puhua tottakaan. Vastaan: "Koska pojan kotona on maa tärissyt ja pojan koti on mennyt rikki". Lapsi näyttää olevan itkuun purskahtamaisillaan. "Äiti, voidaanko me auttaa?" Siinä kohdin käännän kasvoni toiseen suuntaan, vakautan ääneni ja vastaan: "Voidaan". Bloginpitäjien lipas pullistuu toimestani vähäsen. Punaisen ristin tehokkain kampanjoija löytyy meiltä täältä ihan kotoa.
Hyvää toukokuista sunnuntaita kaikille: teille, jotka olette äitejä; teille, jotka toivotte äideiksi vielä tulevanne; teille, jotka olette jo toivosta luopuneet ja teille, jotka ette perhettä aio perustaa. Ja sama vielä miehillekin.
Hyvää toukokuista sunnuntaita kaikille: teille, jotka olette äitejä; teille, jotka toivotte äideiksi vielä tulevanne; teille, jotka olette jo toivosta luopuneet ja teille, jotka ette perhettä aio perustaa. Ja sama vielä miehillekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)