lauantai 27. elokuuta 2011

Lauteilla

Olen kadottanut yöuneni. Ovathan ne joskus ennenkin toki kadoksissa olleet, mutta eivät aivan siten, kuin nyt. Muutaman yön nukuin jo kotona heikohkosti, sitten yhden todella huonosti (vain muutaman tunnin) ja sitten tuli viime yö, kaiken unettomuuden äiti.

Lepäsin Miehen rinnalla ja kuulin, miten hän vaipui heti uneen vierelläni. Vaihdoin asentoa. Hän virkosi sen verran, että ynähti unissaan ja siirsi kätensä lepäämään uuteen kohtaan kehollani ja vaipui uudelleen tasaiseen suloiseen unihengitykseensä. Minä sen sijaan jatkoin pyörimistäni, ja hän ynähtelyään. Lopulta päätin olla jatkamatta hänen yöunensa häiritsemistä ja nousin vuoteesta. Mietin mitä tehdä, en halunnut sytyttää valoja.

Lopulta löysin itseni istumasta kylmän saunan lauteilta seuranani Paul Austerin kirja Sattumuksia Brooklynissa. Kirjaa suositteli minulle läheinen ystävätär ja tulin maininneeksi siitä naapurilleni, jolle kirjailija oli ennestään tuttu ja joka asiasta innostuneena oli ostanut kirjasta pehmeäkantisen version. Niinpä minä reissuun lähtiessäni menin naapurin oven taakse ja pyysin kirjaa matkalukemiseksi ja sen myös sain. Onneksi, sillä se pelasti perjantain ja lauantain välisen yön, ainakin sen valveosion.

Kirja ei nimittäin tuottanut pettymystä. Se oli hersyvä ja suorapuheinen, mutta ei yliampuva. Lähtiessäni Miehen vierestä olin tuskainen ja hätääntynyt, mutta jo sivulle 40 päästyäni minä olin hymähdellyt lauteilla ääneen moneen kertaan. Ja kun palasin vuoteeseen, ahteri sievästi viivoitettuna sain uni saapui luokseni, sillä kirjan leppoisan itseironinen sävy oli tarttunut minuun. Kertasin huolellisesti siihen mennessä lukemani mielessäni ja sen jälkeen minut valtasi ihana pehmeä unohdus.

Toivottavasti uni ei karta minua enää tänä iltana, mutta jos karttaa, on minulla sentään rapiseva ystäväni ja saunan hämyisä valaistus.

4 kommenttia:

  1. Niinpä, kun suositin Miestä vuokraamaan kaksion saunalla, en tiennytkään, että se olisi nimenomaan minulle näin tarpeellinen... :D

    VastaaPoista
  2. Veljeni jopa nukkui joskus pari yötä saunanlauteilla, kun oli luovuttanut huoneensa kesävieraiden käyttöön :D

    Toivottavasti olet jo saanut nukutuksi ihan kunnolliset yöunet. Nukkumatti on tainnut unohtaa minutkin tai sitten unihiekkakiintiöni tuli käytettyä loppuun kesän aikana. Pari viime viikkoa ovat nimittäin olleet aika hankalia tuon nukahtamisasian suhteen...

    VastaaPoista
  3. No mikä ettei lauteilla voisi nukkuakin, jos kohta hiukan pehmustetta sinne olisi jo kaivannut kirjankin lukuun, tosin sen huomasi vasta, kun nousi ylös :D

    Viime yönä nukuin jo liki kymmenen tuntia. Sanovat, ettei jälkikäteen paikkaaminen yöunien suhteen onnistu, mutta ainahan sitä voi yrittää... Toivottavasti Nukkumatti löytää sinunkin luoksesi uudelleen, se nimittäin pelkää kaikenlaisia muutoksia elämässä ja pinkaisee pakoon, mutta nopeaa paluuta voimme aina toivoa.

    VastaaPoista