Tänään on sellainen kirjoituspäivä, jolloin ajatukset pomppoilevat päässä edestakaisin. Mietin, jäätyvätkö ulkokasvini ensi yönä ja koska ensilumi mahtaa sataa. Siis ihan sellainen kunnollinen lumi, joka peittää kaiken valkeaan edes hetkeksi. Täällä sellaista ei ole vielä ollut.
Marraskuun todellisuuskin on hämmentävää. Olin unohtanut senkin, että kelloja piti siirtää, onneksi satuin pitämään juhlat ja ystävätär muistutti kellon siirtämisestä, johon hölmistyneenä vastasin: "Tehdäänkö se tänään?". Onneksi saimme yhden tunnin lisää, sillä nukkuminen jäi vähiin tapahtumarikkaan viikonlopun vuoksi. Noh, yhden tunnin lisää valvomista kylläkin, ei nukkumista.
Minulla on vahvasti sellainen olo, että joku on painanut elämässäni Pause-nappulaa ja olen havainnut sen juuri. Nyt vain istun ja odotan, että hän hellittäisi otteensa. Ällistyksekseni jopa verotili ilmoitti olevansa tänään pois käytöstä, ole hyvä ja yritä myöhemmin uudelleen. Hyvänen aika, joka asiassako?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti