Aion viedä elämäni miehen suvun nähtäville tulevana viikonloppuna. Tänään pelkään hänen suuttuneen minuun. Pelkään sitä siksi, että hän nimenomaan sanoi, ettei ole suuttunut, vaikka en esittänyt hänelle sen suuntaista kysymystä. Vain nainen ajattelee näin: jos kysymättä vastaat, ettet ole suuttunut mistään, se tarkoittaa, että olet suuttunut jostain. Tästä syystä istun sohvallani raajat raskaana ja pettyneenä itseeni. Olen muuten sivumennen sanoen jo hivenen kyllästynyt olemaan pettynyt itseeni. Toisaalta, ehkä tässä iässä kuuluu olla pettynyt itseensä.
Onneksi olen silti optimisti. Toivon, että hän kuitenkin löytää itsestään voimaa yrittää ymmärtää minua, sillä minä toivon olevani hänen elämänsä nainen. Vaikka olenkin ajoittain hankala. Olen myös ajoittain mukavakin. Joskus sukkela. Ehdottoman naurettava ainakin. Pehmeä varmasti. Viileä ja roihuava. Hyvinä päivinä naisellinen ja siedettävä katsella. Hän sanoo, että kaunis. Siksikin on helppo rakastaa. Koska ainakin silloin, jos en ole suututtanut häntä, hän sanoo, että minä riitän juuri tällaisena, vaikka olen epätäydellinen. Hän sanoo, että me kaikki olemme epätäydellisiä.
Voi hitsi. Luin tänään taas kesäloman aikana lukemattomaksi jääneitä blogikirjoituksia ja sain niistä ajatuksia. Eräs bloggaaja kirjoitti, että on kiitollinen siitä, ettei hänellä ole jalkasientä, sillä se on kiusallinen vaiva ja minä ajattelin, että hieno huomio, minäkin olen ehdottoman kiitollinen siitä, ettei minulla ole jalkasientä.
Luin perheiden kesälomaretkistä, suuri osa niistä päätyi eri puolilla Suomea sijaitseville päivystäville klinikoille joko sairauksien tai tapaturmien vuoksi. Toisaalta raportoitiin myös, että sairaalassa paikattu haava oli kuitenkin pikkumiehen loman kohokohta, eräänlainen voitonmerkki. Joskus tällaisissakin pilvissä on hopeareunuksia. Mutta ymmärrän kyllä, että töihinpaluussakin voi olla ihanan kesäloman jälkeen oma hohtonsa.
Lopuksi lähetän terveiseni niille kanssasisarilleni, jotka aikovat kroonisesti “huomenna” tehdä parannuksen elämässään. Ei sitä koskaan tiedä.
Kyllä, jos ja kun hän on elämäsi mies, hän ymmärtää elämänsä naisen kujeet ja oikut ;)
VastaaPoistaNoinhan se juuri meidänkin loma loppui, kesken vieläpä, 600km päässä kotoa päivystysklinikalla ihmetellen. No, nyt on arki alkanut ja vaikka yhä sairastellaan, on se arki silti parasta ♥
No ymmärsihän hän, eikä ihan oikeasti sitten ollut suuttunut. Miehet usein sanovat sen, minkä ajattelevat, eivätkä sullo tarkoituksiaan rivien väleihin, kuten naiset (ainakin minä itse) tapaavat tehdä. Tämä karikko siis ohitettu vähin vaurioin.
VastaaPoistaKyllä, luin vähän jälkijunassa tarinasi sairastelusta, eivätpä tule pöpöt kellot kaulassa. Olen itsekin ollut Lapissa terveyskeskuksessa, minun oli tarkoitus lähteä sinä päivänä 23 km:n vaellukselle ja kun aamulla heräsin, silmäni oli turvonnut umpeen. Kun seurueeseen kuulunut läheinen brittiystävä näki minut aamulla hän sanoi: "You look like Quasimodo". Se lenkki jäi siis patikoimatta. Ehkä vielä joskus!