Minä pesin tänään ikkunan. Sen ainoan suuren ikkunan, joka jäi pesemättömäksi sen jälkeen, kun Mies kodissani asensi ikkunoihini sälekaihtimet. Mies on aika taitava, havainnoin sen helppouden, jolla hän teki reikiä ikkunanpuitteisiin. Hän on sen kaltainen ihminen, joka voisi rakentaa talon tai korjata kesämökin saunaa. Nyt hän asensi sälekaihtimia ja minä tarjoilin hänelle janojuomaa. Itse pesin ikkunoita samalla kun hän asensi kaihtimia, jos niitä ei laskenut ikkunan eteen, saattoi kuvitella, ettei ikkunaa ole. Tunsi ihmetystä siitä, että näki ulkona puiden huojuvan tuulessa, muttei saattanut tuntea tuulta kasvoillaan ja hiuksissaan.
Aikaisemmin päivällä kävin juhlimassa isän syntymäpäivää. Hänellä on väärä syntymäpäivä. Oikeaa syntymäpäivää en tiedä. Isän äiti oli nimittäin vahvatahtoinen nainen. Ja kun hän kirkolle mennessään väitti muistavansa, koska on lapsensa synnyttänyt, ei kukaan uskaltanut väittää vastaan. Tuskinpa isäkään on kärsinyt syntymäpäivänsä väärästä sijoittelusta, kovin montaa päivää tai viikkoa se tuskin kuitenkaan heittää. Käsitykseni mukaan isä on syntynyt ennen virallista syntymäpäiväänsä. Lieneeköhän hänen kaltaisiaan ihmisiä Suomessa paljon?
Isä on myös kokenut oikean pallosalaman. Se tuli ukonilmalla suoraan tuvan seinästä läpi ja jätti seinään pyöreän aukon. Perhe oli tuolla hetkellä ruokailemassa, ja pöytä oli täynnä astioita. Salama oli puhdistanut pöydän ja perheen äidin se “kynsi” verinaarmuille. Isän veli sai palovamman pyllyynsä ja toinen menetti tajuntansa. Tarina ei kerro sitä, miten salama tuvasta poistui, ehkä minun pitää kysyä sitä isältä. Heidän tarinansa olisi varmasti salamantutkijoillekin mieluista kuultavaa – saatikka edelleen paikallaan seisova kotitalo, jonka seinässä reikä edelleen on.
Sitäpaitsi isä päätyi naimisiin, koska meni äidin antaminen pakkien jälkeen palauttamaan tälle Hannu Salaman (miten osuvaa) Juhannustansseja. Jäi sille tielleen, onneksi. Muuten olisi tässä blogissa melkoisen hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti