Pitäiskö pelastaa yks maailma?

Sain naapurilta lahjaksi WWF:n pikkiriikkisen "Meren herkkuja: Kuluttajan kalaopas" lehdykän. Se on varmaankin suunniteltu luottokortin kokoiseksi siksi, että sitä voi kuljettaa lompakossa mukanaan ja katsoa, mitä kalaa kannattaa ruoaksi valmistaa.

Naapuri nauroi, että he ovat muuttumassa todellisiksi viherpipertäjiksi. Minunkin pitäisi oikeastaan ommella itselleni hedelmäpusseja kauppakäyttöön. En ole oikein keksinyt mitään järkevää uusiokäyttöä niille kahiseville muovipusseille, joihin hedelmät kaupassa poimin, joten ne päätyvät yleensä roskiin. Ja minä kun vielä ostan paljon hedelmiä, jos kotona pitää jotain olla, on se tummaa suklaata ja hedelmiä.

Vältettävien kalojen listalta löytyy merikrotti. Se vasta on erikoinen kala. Se on kaiken korrektiuden vallitessa rehellisesti sanoen hyvin ruma otus. Kauhea ristipurenta. Mutta erikoisinta on se, että merikrottiuros kiinnittyy naaraaseen kiinni niin tiukasti, että pariskunta kasvaa yhteen ja jakaa saman verenkierron. Uros siis muuntuu osaksi naarasta ja toimii pelkkänä siittiötuotantoulokkeena. Naaras imee siis uroksen elämän kokonaan itseensä ja on eräänlainen itsehedelmöittyvä hermafrodiitti. Kommentoin asiaa joskus facebookissa ja sain tietenkin ystävämiehet innostuneena vastailemaan ja kysymään, miten tämä muka eroaa ihmisten parisuhteista. Pöh. Minä en ainakaan halua olla merikrotti, haluan miehen elävän omaa, onnellista elämäänsä minun rinnallani - toivon ylevästi, että nostaisin kumppanini elämän toiseen potenssiin. Noh, tai että ainakin olisin vähemmän paha kuin merikrotti, jota lupaan olla ostamatta ja syömättä. Kas, pohjatroolattua (mistä sen tietää, miten se on troolattu?) mustekalaa, puna-ahventa ja ruijanpallasta sekä villiä sinisimpukkaa tulee myös välttää.

Mitä siis suosia? Kotimaisia kaloja ja MSC-merkittyjä kalatuotteita. Ostinkin jo purkin MSC-merkittyä tonnikalaa. En ole juurikaan laittanut ruokaa suositelluista ahvenesta, hauesta, lahnasta tai kuhasta. Sen tiedän, että savustettu lahna on todella hyvää. Ahvenen voisi varmasti vain paistaa voissa ja maustaa suolalla, muistan, miten lapsena mökillä ongitut ahvenet aina savustettiin pöntössä ja ruodoistaan huolimatta ne olivat suurta herkkua.

Ainahan sitä voi olla maltillisesti tiedostava. Niin, ettei asioita vie väkinäisen pitkälle. Ainakin syön niin maltillisesti lihaa, että jos kaikki maapallon ihmiset söisivät sitä yhtä vähän, pelastuisi maailma jo sillä. Katsoin taannoin TV:stä, kun ihmiset testasivat jauhomatojen makua, sillä liha uhkaa maailmasta loppua. Söisitkö sinä mielummin matoja, kuin ryhtyisit kasvissyöjäksi?

Ehkä huomenna, jos aikaa on, käyn katsomassa, mitä paikallisessa pikkuisessa luomukaupassa olisi tarjolla. Jos en muuta keksi, voin aina ostaa suklaata. Luomusuklaissa on herkullisia tummia vaihtoehtoja. Ja maustekaupasta voi samalla hankkia kuivattuja hedelmiä. Oi, mitä herkullisia tummalla suklaalla kuorrutettuja taateleita sieltä joskus hankin.

Niin että tällainen tiedostava kuluttaja täällä: pelkät herkut mielessä...

Oletko sinä ajatellut pelastaa maailman, ja jos, niin miten?
(Miesten/naisten kierrätystä ei muuten lasketa maailman pelastamiseksi...)