On yö. On ihan pakko kertoa, miten hyvä nyt on. Minulla on huoneessani pieni hämärävalo. Kissalta on takut leikattu saksilla irti. Avustajina on ovat toimineet bonuslapsi, oma äitini ja Mies. Tiskasin tänään ensin tiskialtaan ja sitten siinä jatketun perheemme tiskit, sillä astianpesukoneen kapasiteetti tuli täyteen. Ja kaikesta tästä minä nautin.
Mies on tehnyt paljon töitä lapsilauman viihdyttämiseksi. Niin paljon, että minulle on jäänyt aikaa ja tilaa - oikeastaan vahingossa. No, on selvää, että nautin siitäkin. Vasta elämäni tässä vaiheessa ymmärrän, että olen sen kaltainen ihminen, joka viihtyy yksin ja nauttii hiljaisuudesta (siitä saattavat tosin nauttia kovinkin ulospäinsuuntautuneet pienten lasten vanhemmat noin muutoinkin). Oli miten oli, olen saanut hiljaisuutta ja hurlumheitä. Suunnittelen valtavia lounaita ja illallisia ja yritän keksiä jotain, joka kukin söisi edes vähän, jotta kukaan ei jäisi nälkäiseksi ja siten kiukkuiseksi. Päämäärä on saavutettu joten kuten. Mikä tärkeintä, Mies ja minä kannustamme toisiamme vuorotellen. Toivoisin voivani kannustaa häntä enemmän. Hän, jos joku, ansaitsisi pienen kunniakujan viireineen ja punaisine mattoineen. Mutta minä teen pieniä aaltoja.
Ei tässä enempää. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti