Oletteko tekin sitä ihmistyyppiä, jotka jatkuvasti huolehtivat, tuleeko muille ihmisille (jopa tuntemattomille) paha mieli? Ja jos edes kuvittelee, että jollekulle on tullut paha mieli, tai edes ilmassa väreilee sellainen epämääräisyys siitä, että jossain on pahaa verta, niin yöunet ovat mennyttä? Minä olen juuri sellainen ihminen. Tälläkin viikolla - ja itse asiassa juuri äsken - olen ollut huolissani siitä, etten pahoittaisi kenenkään mieltä.
Jos jatkuvasti huolehtii siitä, pahoittaako jonkun mielen, ei voi sanoa mitään eikä asettua juuri millekään kannalle. Toisaalta, minä olen melko hanakka asettumaan tiettyjen asioiden kannalle. Kuten nyt esimerkiksi sen, että minun pitäisi voida päättää siitä, haluanko esimerkiksi hoitaa lastani kotihoidontuella kotona kolmivuotiaaksi. Meidän perheessämmehän on täysin mahdotonta, että isä jäisi kotiin (emmekä varmasti ole ainoa epätyypillinen perhe Suomessa, ehkä), joten kyseinen muutos pakottaisi laittamaan lapsen hoitoon kodin ulkopuolelle vastoin meidän tahtoamme.
Minua myös ärsyttää, että kyseisen muutoksen argumenttina käytetään kirkasotsaisesti tasa-arvoa. Kuitenkin kyseinen muutos liittyy siihen seikkaan, että Suomi on menossa vauhdilla karikkoon ja säästöjä pitäisi saada aikaan. No jos ne isät nyt tosiasiallisesti jäisivät kotiin ja tilastollisesti vähemmän ansaitsevat puolisot menisivät töihin sen sijaan, putoaisivat verotulot. Että sellaista tasa-arvoa. Ei pidä vedota sellaisiin seikkoihin, joilla ei ole tekemistä tosiasioiden kanssa. Sanoisivat suoraan, että nyt me tarvitaan rahaa tämän maan pelastamiseen ja me kiskotaan ne nyt mm. lapsiperheiden selkänahasta. Haluanhan minä kuitenkin lopulta kuitenkin sitä, että tämä maa pelastuu kaatumiselta ja että minunkin lapsellani olisi täällä hyvä elää. Jos tarvitsee apua kansalta, niin puhutaan kansalle sitten totta.
En minä silti Kataisenkaan asemaa kahdehdi. Tai Urpilaisen. Tai kenenkään. Joku ikävä animaatiokin oli Kataisesta tehty. Näin televisiosta, en ole kyseistä hengentuotosta nähnyt. Katainen näytti kyllä siinä itseltään ja sen verran pikaisesti ajattelin, että se taho, joka sen on tehnyt, on osannut asiansa. Ehkä. Mutta Kataiselle se on varmaan aiheuttanut pahan mielen (huomatteko, tunnen sympatiaa jopa Kataisen pahalle mielelle, vaikka hän ei kyllä ole ajatellut MINUN pahaa mieltäni yhtään ((okei, en ole varma, mutta luulen, ettei ole))).
Oikeasti nyt on jo myöhä ja pitäisi mennä nukkumaan.
Millähän mielellä Katainen ja Urpilainen menevät nukkumaan? Tuleeko heille uni silmään? Ja onko teidän mielestänne heillä meneillään jotain vispilänkauppaa aina väliin? Näitä minä täällä perjantaina mietin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti