lauantai 17. joulukuuta 2011

Huomenna mennään bussiin

Minä lähden katsomaan Miestä ja lainalapsia. Olin askarrellut lainalapsille joulunodotukseen pieniä kangaspusseja, joista löytyi päivittäin yllätyksiä. Koska lapset eivät ole Miehen luona päivittäin, yllätyksiäkään ei tarvittu ihan jokaiselle päivälle. Mies kertoi, että suurin haaste hänelle oli iltaisin muistaa täyttää pussukat ja piilottaa ne sopivaan paikkaan. Ensimmäisten pussukoiden ilmestyttyä viisivuotias hieman kaipaili ihan tavallista suklaakalenteria, mutta Mies oli fiksu ja osasi varautua tähänkin: jokaisessa pussukassa oli sisällä myös yksi karamelli. Hän raportoi, että nyt pussukoita jo kysellään, elleivät ne aamulla ole näköyhteyden päässä. Tottahan minulle tulee asiasta hyvä mieli. Jos minulla olisi omia lapsia, olisin halunnut askarrella heillekin pussukoita - tai jonkin vastaavan järjestelmän. Ihaillen olen seurannut Uuden kuun aikaan -blogia, jossa joulukalenteri tuo yllätysten lisäksi myös perheen yhteistä tekemistä.

Ikiomat jolulukalenterini ovat ihan tavallisia pahvikalentereita. Toinen tuli paikalliselta lehdeltä, toinen taas SPR:ltä. Molemmat ovat ykkösluokkaisia kalentereita siinä mielessä, että molempien kuvat täydentyvät luukkujen vähenemisen myötä. Tällaiset kalenterit ovat mielestäni joulukalenterien aatelia. Lapsena yritin irrottaa jouluaattona kalenterin päällyspahvin, jotta saisin aikaan yhtenäisen, reiättömän kuvan, mutta pettymykseni oli suuri, kun täydennykset olivatkin vain irrallisia kuvakkeita valkealla paperilla. Enää en siis tätä yritä.

Tänään on parempi päivä. Eilen olin paitsi väsynyt, myös päätynyt tekemään pahaa hyvistä tarkoitusperistäni huolimatta. Eniten minua ärsytti se seikka, ettei pahan tekemisen syyllä ole juurikaan merkitystä sen henkilön näkökulmasta, joka vääryyttä on kärsinyt. Tuskan määrä on vakio siitä riippumatta, onko vääryys tehty hyvää vai pahaa tarkoittaen. Myös tämän olen oppinut kantapään kautta. Mutta myönnettävä on, että minä olen huono häviäjä elämässäkin. Minä haluaisin aina onnistua ja ellen onnistu, piiskaan itseäni niin, että kaikki menneiden joulujen haamut heräävät ja kaikenlaisia pulleita ja vereviä, mustia ja karvaisia mörköjä alkaa pulpahdella helmojen alta. Niitä pitää sitten laskea ja miettiä yökaudet. Ei sillä lailla tule unta ei. Mutta tänään minä aion nukkua, sillä huomenna nousen bussiin nyssäkät pullollaan jouluiloa.

2 kommenttia:

  1. No nyt tasapuolisuuden vuoksi punastellaan täällä päässä! :) Haluan tarkentaa, että mikään superäiti en ole, vaikka olenkin järkännyt pojilleni lokerojoulukalenterin kaikkine pikkuyllätyksineen. Ensinnäkin päivittäiset ylätykset ovat siis olleet häthätää ruutupaperille rustattuja joulukirjeitä Tonttu Jouluselta, joka on ehdottonaut milloin joulusiivousta, milloin piparien leivontaa ihan sen mukaan mihin katson itse pystyväni kunakin päivänä. Niinä päivä kun en ole jaksanut keksiä mitää, on kalententerista löytynyt pipari tai karkki. Kiva oli huomata, että silloin kun tuli karkki, Esikoinen (kohta 6 vee) oli hiukan pettynyt. Kirjeen korvautuminen karkilla oli tylsää... :)

    Olkoon lasten - joko omien tai lainalasten - kalenteri sitten pussukka tai muunmuotoinen, luulen, että siitä jää lämpimiä muistoja toisin kuin kuva- tai varsinkaan suklaakalenterista. Voit siis taputtaa itseäsi päälaelle, HYVÄ SINÄ!

    Anna uudelle joululle mahdollisuus ja unohda vanhat mörköt. Tai ainakin potkaise niitä ja toivota ne huitsin tuuttiin!

    VastaaPoista
  2. Hidas kommentoija - joulu painaa päälle. Olipa kauniisti muotoiltu. Ihan oikeasti olen ihan joulupöhkö ja vasta nyt, kun huomaan jälleen kerran, että sittenkin taidan olla ihan ajoissa ja kaikki sujuu kuitenkin, alan rauhoittua. Ensi vuodeksi lienee syytä laatia itselleen joulukalenteri, joka alkaa jo lokakuusta ja johtaa siihen, ettei joulusta tarvitse tehdä härdelliä. Sen kun näkisi :D

    Tuo kirje tontulta on kyllä aika mahtava idea. Sen kertoo aika hyvin se seikka, että se päihittää jopa karkin! Jännä juttu muuten sekin, että itseään tuntuu olevan niin kovin vaikea taputtaa päähän, aina keskittyminen siirtyy niihin omiin heikkoihin kohtiin, ja vähemmän vahvuuksiin.

    Mutta ihanaa, jouluun on enää kaksi yötä. Toivottavasti vielä löytyy söpö kuusi. Möröt saavat pyöriä sängyn alla ihan yksin ja nuuhkia havun tuoksua.

    VastaaPoista