Viikonloppu oli kuin loma pienoiskoossa. Sielu keveni ja voimistui, murheet ja epävarmuudet kutistuivat ja karisivat. Päivät olivat täynnä hyviä ystäviä, hyvää ruokaa ja juomaa, valvomista ja nukkumista pitkään, kahviloita. Lisäksi tapahtui se, mikä on mahdotonta: löysin vahingossa uudet farkut, jotka istuvat kuin hansikas.
Kun lähdin aamulla töihin, ystävä jäi vielä kotiini valmistautumaan kotimatkaansa. Palattuani töistä pöydällä odotti minua riemukas kiitosviesti. Vielä tänäänkin nauroin yksin ääneen viikonlopun tapahtumille: elämää ei todella kannata ottaa liian vakavasti - kun itselleen nauraa, eivät naurunaiheet helposti lopu.
TV:stä tuli tänään toinen osa ohjelmasarjasta, jossa kerrotaan identtisistä kaksosista ja miten he tarjoavat tutkijoille ainutlaatuisen näköalan siihen, miten geenit ihmisissä toimivat, kun geeniperimä on kahdella eri ihmisyksilöllä sama. Kiintoisaa oli sekin, miten kaksoset saivat geeniensä toiminnan syttymään ja sammumaan sekä omilla että itsestään riippumattomilla valinnoilla, kuten infektioilla. Emme siis ole täysin geeniemme armoilla, mutta hämmästyttävän tarkan tiekartan saamme syntymässä mukaamme.
Olemme kiehtovia olentoja, me ihmiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti