Naiset kyllästyvät helposti sanotaan miesten hajustemainoksessa. Eivät kai sentään aivan niin helposti, mutta minä olen päässyt puutumaan hammaslankarullaani. Pakkauksessa lukee, että rullassa on hammaslankaa 50 metriä. Laskeskelin, että käytän lankaa joka ilta kutakuinkin puolisen metriä. Silloinhan lankaa olisi rullassa sata annosta, eli jokseenkin kolmea kuukautta vastaava määrä (semminkin, kun joskus aamuisin olen niin unelias, etten muista, että on aamu ja lankaan silloinkin). Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että sama rulla on pyörinyt kylpyhuoneessani ajanjakson, joka minusta tuntuu tältä: ∞. En valita, on hienoa, että kulutushyödykkeet kestävät pitkään näinä kulutushimoisina päivinä, mutta tuntuisipa jotenkin repäisevältä korkata uusi rulla (kiistän jyrkästi elämäni olevan tylsää).
Syksy on todella tullut. Kävin tänään lenkillä ja kuljin kaupungin useissa puistoissa ja ihailin vaahteroiden punaisia lehtiä. Lehtiä oli ilmaantunut myös maahan, keltaisina, klorofyllinsä menettäneinä. Ilma oli sateen jäljiltä hyvin raikas, mutta kuitenkin lämmin. Lepuutin silmiäni kaupungin kauniissa rakennuksissa, kuten kirkossa, jonka esteettinen arvo on kiistaton, vaikka en muutoin kirkon palvelujen käyttäjä enää olekaan. En ollut ainoa, joka näki kauneutta tänään, sillä muutamia ihmisiä järjestelmäkameroineen oli myös hakeutunut kaupunkia ikuistamaan.
Puistossa istui myös kolme melko nuorta miestä. Yksi heistä oli jokseenkin parroittunut ja hivenen rähjäisen oloinen. Kun kuljin heidän ohitseen ehkä viiden-kymmenen metrin etäisyydeltä, kulkeutui nenääni väkevä etanolin tuoksu. Se oli niin tuima, että oli sanomattakin selvää, että miehet olivat marinoineet itseään jo tovin, eikä meneillään ollut satsi ollut suinkaan ensimmäinen. Se oli kovasti surullista, hukkaanheitettyä elämää. Mielessä vilisi vaihtoehtoja siitä, mitä kaikkea muuta nuo miehet olisivat voineet sillä hetkellä olla ja mitä tehdä - ja kaiken sen sijaan heidän elämänsä valuivat jokaisen uuden suullisen myötä hukkaan siinä puiston penkillä. En kirjoittanut havaintoa moralisoidakseni vaan surullisena siitä, mitä kyseinen nautintoaine voi myötään viedä silloin kun se muuttuu palvelijasta isännäksi.
Koti on nyt siivouksen jäljiltä puhdas ja viihtyisä, ja kynttilät on jälleen sytytetty. Ystäväkin filosofoi, että nythän kesän ja ulkoilmatapahtumien loputtua kaikki vapaat miehet taatusti kansoittavat kuppilat, joten sitten kun sinne rantaudun, niin kuka tietää, mitä tapahtuu. Tuskin miehiä sentään sillä tavalla on korjattavissa, kuten syksyn muuta satoa, epäilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti