torstai 9. elokuuta 2012

Protestinauku

Vietän ylimääräistä kesälomapäivää. Olen miettinyt paljon blogia, vaikka en ole kirjoittanutkaan. Jostain syystä vapaalla tulee päällimmäisenä mieleen kuitenkin OECD:n tutkimus, jonka mukaan suomalaiset eivät muka tee paljon töitä. Kukkupuhetta. Olen itse seurannut työelämää reilut parikymmentä vuotta. Sinä aikana olen oppinut, ettei ylitöitä saa virallisesti tehdä. Niitä ei saa tehdä siksi, että niistä ei työnantaja halua maksaa. Sen sijaan työnantaja saattaa kannustaa hyvinkin vahvasti niiden tekemiseen. Olen itsekin tehnyt lukuisia ylityötunteja, jotka eivät näy yhtään missään tilastoissa.

Äskettäin Lassila & Tikanoja oli jäänyt kiinni työaika-asioista. Suomessahan on rajoituksia sille, miten paljon ylitöitä saa teettää. Kuitenkaan todenmukaisia tilastoja ei ole asiasta saatavilla, sillä kukapa kirjaamattomia tunteja voisi edes seurata. Ainoastaan ehkä valtio- ja kuntatyönantaja sekä suurimmat työnantajat joilla on virallinen työaikaseuranta tekevät oikeellista työaikaseurantaa. Kaikki muut (ainakin minun kokemukseni mukaan) kannustavat tekemään ylitöitä ja hyvin monet niitä tekevätkin, vieläpä ilman korvausta. Siksi minua korpeaa, kun suomalaisia moititaan laiskoiksi.

Arvatkaapa, mikä erityisesti viimeksi korpesi? Luin taas paikallisesta sanomalehdestä artikkelin, jossa joku oikeasta elämästä täysin vieraantunut myöhäiskeski-ikäinen mies moitti kotona lapsia hoitavia äitejä laiskoiksi. Ehkä oma pystyvatsainen olemukseni vaikuttaa asiaan hivenen, mutta hitto soikoon, olen nähnyt, miten äidit vahtivat jälkikasvuaan kirjaimellisesti hiessäpäin. Kun lapset ovat vaikkapa 1- ja 3-vuotiaat vilkkaat pikkupojat, voin vakuuttaa, että tilanteesta on laiskuus kaukana. Tai sanokaamme, että vaikkapa uhmaikäinen kolmivuotias ja koliikkivauva. Antaisimmeko nämä ehdokkaat tälle sanomalehden miehelle vaikkapa kuukaudeksi yötäpäivää hoidettavaksi ja huutelisimme postilaatikosta, että mitäs laiskottelet? Jaa että tuli vatsatauti leikkipuistosta. No se on voi voi, pyykkiä koneeseen ja petivaatteet vaihtoon, laiskimus. Äh noita nallewahlroossejajamuitahuru-ukkoja.

Kai minä silti omalta osaltani edustan juuri noita downshiftaajia, jotka ovat kaiken pahan alku ja juuri. Mutta johtuisikohan tilanne siitä, että olemme juuri niitä naisia ja miehiä, jotka ovat oman työelämänsä kautta todenneet, etteivät loputtomat ylityötunnit välttämättä johda mihinkään siinä kohdin, kun osakekurssi laskee jyrkemmässä kulmassa kuin lehmän häntä?

Ai niin, ja kun pääsin tähän osastoon "tässäkin maassa sitä on paljon mälsää", niin jatkanpa vielä vähän. Sain nimittäin juuri päätöksen Kelasta koskien äitiys- ja vanhempainrahaa. Se on mitätön. Hain korotusta viimeisen puolen vuoden tulojen myötä, sillä olin tehnyt satunnaisia ja pätkätöitä. Kävi sitten kuitenkin niin, että minun olisi pitänyt ilmoittautua samanaikaisesti työttömäksi työnhakijaksi, jotta aukkopaikat työhistoriassa olisi otettu laskennassa huomioon. Minä kun juuri olin päättänyt työnhakijuuteni kahdesta syystä: jotta en kuormittaisi yhteiskuntaa ja liittoa jatkuvalla hyödyttömällä paperisaasteella ja siksikin, ettei työvoimaviranomainen ollut ottanut minuun minkäänlaista kontaktia työllistymisen merkeissä (osin varmasti siksi, että työllistin itse itseni melkolailla kattavasti).

Oli miten oli, sain kuitenkin rangaistuksen tästä muka fiksusta ajatuksestani olla kuormittamatta järjestelmää ja päivärahani jäi 2/3 siitä, mitä kuvittelin sen olevan. Onneksi olen jo aikuinen nainen ja hoitanut raha-asiani kutakuinkin kuntoon, eikä elämäni romahda (no hetkeksi romahti, kun päätös tuli) tähän. Aion kuitenkin kertoa asiasta neuvolassa, sillä nuoret pätkätöitä tekevät äidit saattavat pudota hyvinkin tähän ammottavaan sudenkuoppaan ja jos voin tehdä jotain sen estämiseksi, niin totisesti teen.

Potkis potkis, sanoo tähän vatsa ja saa minut unohtamaan, että mitään poikkipuolista maailmassa olisi koskaan tapahtunutkaan. Ei tämä niin vakavaa ole.

Mutta ei silti saa mollata suomalaisia laiskoiksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti