Ihmiset viestivät syksyn tuloa sieltä sun täältä. Minä olen hämilläni. Tuntuu, ettei kesää oikein ollutkaan. Minulta on muutamakin kesä liukunut ohi, ikäänkuin ymmärtämättä. Se tuntuu samanlaiselta kuin lapsena, kun ensimmäisen kerran joulutunnelma ei ollutkaan enää samanlaista taikaa heti herättyä kuin pienempänä. Luulen, että ymmärsin heti, mistä on kysymys: siitä että olen liian vanha ulottumaan joulun taikaan. En muista tarkalleen, koska se tapahtui, jossain 11 - 12 ikävuoden tienoilla. Sitä ennen joulut olivat niin maagisia, että sitä ei käy sanoin selittäminen. Tiedätte luultavasti itse.
Ehkä kesät ovat siis olleet minulle sellaista pidemmälle kantavaa magiikkaa. Loivempaa ja pidempiaikaista, mutta ihmeellistä. Ei kai ole mahdollista kasvaa ulos kesistä? Se olisi jo liian julmaa. Voisiko olla kyse siitä, että elämässä on ollut suuria myllerryksiä kesäisin. Ensin tuskailin parisuhteessa, jossa olin onneton, sitten tuli uusi parisuhde ja sen ensimmäinen kesä, joka oli vähintäänkin haastava - tällä kertaa olosuhteiden vuoksi ja nyt tämä kesä, joka ei oikein onnistunut tunnistautumaan kesäksi. Tällä kertaa minä myös odotan esikoistani ja on myönnettävä, että minun on vaikea keskittyä mihinkään muuhun.
Huomisesta aamusta lähtien on kuitenkin keskityttävä siihen, että kotona liikkuu vieras/vieraita ihmisiä ja yläkertaan syntyy WC. Kuinkahan kauan sellainen kestää? En osaa aavistellakaan, mahdoton tietää, millaisia haasteita matkan varrelle osuu.
Ensi viikko on ohjelmoitu täyteen paljon kaikenlaista tapahtumaa. Oi, miten jännittävää kaikki onkaan.
Melkein maagista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti