Luin vuoden takaisia postauksiani keväältä. Ällistyin, miten pirteältä vaikutin. Ehkä oloni vaatisi lääkärisedän tai -tädin arviota. Ehkä veriarvoja pitäisi syynätä. Tai avata suu ja sanoa pitkä aa. Kummastuttaa. Ostin minä kyllä jotain rautakapseleita, mutta en oikein löydä sellaista aikaa vuorokaudesta, etten söisi maitotuotteita, jotka kaiketi neutralisoivat raudan vaikutuksen.
Lapsi on jo pakannut repun ja on valmis lähtemään mummolaan. Kuljeskelee reppu selässään pitkin asuntoa. Kertoo pakanneensa "pujelimen ja autoja". Osaa laulaa jo paljon lauluja ja muistaa ällistyttävän paljon biisien sanoja sen huomioiden, että hän on vasta oppinut kunnolla puhumaan. Laulaa tälläkin hetkellä sing-alongia Robinin kanssa.
Minä melkein vihaan pääsiäistä. Olen yrittänyt ottaa sen siltä kannalta, että se on kevään ja uuden alkamisen ja uuden toivon juhla. Mutta media ja lehdet eivät anna positiivisuuden voittaa, vaan esittelevät värikuvia ihmisistä, jotka antavat tänä päivänä ristiinnaulita itsensä uskonsa vuoksi. Miksi ihmeessä tällaisia vertavuotavia ihmisiä lehtiin? Ahdistus istuu kuin musta painava mörkö rinnassa. Jos Jeesus oli historiallinen henkilö ja hänet ristiinnaulittiin radikaalien ajatustensa vuoksi (huom! ilman omaa syytään), niin minun henkilökohtainen tulkintani on se, ettei hän koskaan herännyt kuolleista - ei kolmantena päivänä, eikä kolmantenakymmenentenä. Saatikka ne lukuisat muut ihmiset, jotka ehkä yhtä löyhin perustein kidutettiin hengiltä. Minua ei pätkääkään lohduta sekään lehdestä luettu tieto, että Jeesus kuoli nopeasti, jopa kolmessa tunnissa. Vai että jopa - miettikää sitä kolmen tunnin tuskaa, jonka lopussa ei kiitos seiso, vaan kuolema. Että sellainen kevään juhla meillä.
Mitä tulee Jeesukseen noin muutoin, hänen tosiaan sanottiin joutuneen ristille radikaaliutensa vuoksi. Hänhän ajatteli humaanisti ja viisasti ja nosti vierelleen "huonon naisen". Nykyäänhän ei länsimaissa enää muita olekaan kuin huonoja naisia, ainakin jos ajatellaan tiukassa raamatullisessa mielessä. Mietinkin, kenet Jeesus rinnalleen nostaisi, jos tekisi comebackin. Uskon, että hänen rinnallaan olisikin miestä rakastava mies, sillä oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoahan J-mies kannatti. Hän kannattaisi sitä tänä päivänä samaa sukupuolta rakastaville, niin minä päässäni spekuloin. Ristiinnaulitsisivatkohan hänen omat kannattajansa hänet silloin?
Rakastakaa toisianne.
(P.S. Ajatukseni ovat omiani, enkä ketään halua niillä loukata. En ole jäsen missään kirkkokunnassa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti