Minua harmittaa, etten osaa etsiä suppilovahveroita. En tiedä, miten ne erottaisin maassa lepäävien lehtien joukosta. Haluaisin mennä metsään ja löytää ja poimia sieltä noita pieniä sieviä keltavartisia herkkuja.
Tänään olen oppinut, että on olemassa mustia linssejä. Siis syötäviä linssejä, ei esimerkiksi piilolinssejä. Niitä sanotaan Beluga-linsseiksi. Haluan löytää niitä, ja maistaa niitä. Oikeastaan, haluan kokeilla, voisivatko ne toimia esimerksiksi täytetyissä kasviksissa riisin korvikkeena. Väittävät niitä herkullisen makuisiksi. Minä en ole koskaan maistanut.
Äsken kuuntelin saamenkielisiä uutisia. Saamen kieli on huikeaa kuunneltavaa. Mietin kieltä kuunnellessani, että voisin mennä transsiin pelkästään kuuntelemalla. Siihenköhän kaikki lapin noidat ovatkin perustaneet taikansa, mystiseen kieleen.
Menen nukkumaan ja tankkaan pääni täyteen unia ja ehkä vähäsen unelmia kepeydestä, onnesta ja mielenrauhasta. Kerran eräs luennoitsija päivitteli, että siinä missä muualla Euroopassa asustelevat nuoret haaveilivat seikkailuista ja jännityksestä, toivoivat suomalaiset nuoret mielenrauhaa. "Mielenrauhaa", toisti mies päivittelevään sävyyn, "niinkuin vanhat mummot". Mutta ei siinä minusta ole mitään päivittelemistä. Mielenrauha on hieno asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti