keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Maaliskuun lopun pieni musta pilvi

Allekirjoitin tänään paperin. Kysyin sitä varten paperit tuoneelta ihmiseltä, mikä päivä tänään on. En ollut uskoa häntä, kun hän vastasi. Maaliskuu on aivan lopuillaan! Ihan kohta alkaa huhtikuu. Huhtikuuhan on jo ihan kevättä. Huhtikuu tuo ensin pääsiäisen ja sitten hetikohta vapun. Huhtikuu tuo myös hotelliviikonlopun ystävän kanssa.

Minä katselin Matti Pellonpäästä tehtyä dokumenttia. Hän tuntui olevan kovasti pidetty ihminen. Liikutuin, kun hän dokumentissa sitten menehtyi. Ja olin aivan otettu pienestä pätkästä Nalle Puhia, jota hän lukee yhdessä Kari Väänäsen kanssa aivan spektaakkelimaisella tavalla. Ja arvatkaa mitä? Yle esittää nämä Nalle Puhit uudelleen, ja täältä niitä voi kuunnella. TV:stä näki, miten miehet lukivat tarinaa suoraan kirjasta ääniään salamannopesti muunnellen vuorotahtiin tuosta vain. Oi, tämä on kerrassaan ihanaa kuultavaa, olipa kuulija sitten lapsi tai aikuinen. Aion ehdottomasti kuunnella kaikki jaksot, tätä jatkuu aina heinäkuulle saakka.

Oikeastaan tunnelma on nyt näiden herrojen myötä niin ihanan leppoisa, että taidan minäkin vetäytyä yöpuulle. Kerron huomenna taas jotakin ihan muuta, koskaan ei tiedä, mikä päivä elämässä todella yllättää.

6 kommenttia:

  1. Minäkin katoin Pellonpää-dokkarin, lauantaina jo. Sitä jäin ihmettelemään, miksei Kati Outista ollut haastateltu siihen. Aloin arvuutella, oliko Outisella jotain dokkarihanketta vastaan, tai elokuvan ohjaajaa..? Ei kai nyt sentään Matti Pellonpäätä? Työkiireistäkään poisjäämisessä ei voinut olla kyse, olihan Väänästä ja Risto Jarvaakin haastateltu sekä kesällä että talvella. Luulisi siis Outisellekin järjestyneen haastatteluajan.

    Tällaista siis hairahduin miettimään pitkäksi aikaa. Mutta oli kiinnostava dokumentti kyllä.

    VastaaPoista
  2. Hyvin huomattu! Outinen esiintyi lukuisissa pätkissä ja valokuvissa, mutta ei haastateltavana. No nyt minäkin aloin miettiä syytä tähän... Kenelläkään ei tuntunut olevan mitään Pellonpäätä vastaan. Ja vaikka olisikin, olisi voinut puhua ympäripyöreitä. En keksi ratkaisua. Jos joku keksii, ilmoittakoot tänne!

    Ja tuo Nalle Puh - aivan ihanaa kuunneltavaa. Jännää oli myös se, että Vesa Vierikko oli niin saman näköinen aikanaan ja ääneltäänkin, en ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Vierikko on niin paljon... pehmoisempi.

    VastaaPoista
  3. Ajattele, jos Pellonpää oli vaikka Outisen suuri rakkaus ja hän ei ikinä päässyt sen yli, että Pellonpää löi hynttyyt yhteen sen neurospykologinaisen kanssa..? No, ehkä ei. Toivottavasti joku keksii/tietää syyn ja ilmoittaa tänne :) Ehkä Kati Outinen googlettaa itsensä ja löytää tänne? Nyt rupesi tuntumaan epäkunnioittavalta, että täällä spekuloin hänen asioitaan. Olen nimittäin suuri Outisen(kin) fani.

    Nalle Puh on ihana. Ihailin sitä kohtausta, jossa Pellonpää ja Väänänen äänittivät Puhia. Tai siis ihailin heidän työtään, tarkkuutta ja muuntautumiskykyä. Minulla olisivat menneet puhit ja nasut sekaisin siinä tahdissa.

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen Outisen fani, ilman muuta. Mutta ainahan tuollaista irrallista langanpäätä tekee mieli nyppiä...

    Ja jos me kerromme omasta elämästämme internetissä, niin ehkä on ymmärrettävämpää (seli seli), että olemme kiinnostuneet muidenkin elämästä. Ei kylläkään millään ikävällä tavalla. Särkyneet sydämet ovat aina kauheita, ja ne voivat särkyä monella tapaa.

    Juuri sitä kohtausta minäkin ihailin. Aivan käsittämätön se vuorojen vaihto, ja miten Pellonpäästä tuli Nasu sekunnin murto-osassa. Hän siis aivan fyysisestikin muuntui. Ja miten kertojaääni oli salamannopeasti lisäämässä repliikkinsä väliin. Siinä näkyi todellinen paneutuminen ja ammattitaito. Upeaa.

    VastaaPoista
  5. Jospa Kati Outinen olisi halunnut kihlatuksi numero 28! :)

    VastaaPoista
  6. ... Niin että jotain merkillisen ihanaa siinä miehessä on täytynyt olla!

    VastaaPoista