Anna mennä, nauti elämästä!

Aurinko palasi yllättäen takaisin. Olen pikkuhiljaa ymmärtämässä, että perjantaina on Juhannusaatto. Minä en tee taikoja. Ihan hyvä, ei tarvitse valvoa pitkään, eikä kieriskellä heinäpellossa alasti tai muutoin viuhahdella. Hyttysiäkin on tänä kesänä kuulemani mukaan erityisen paljon. Ei suosi alasti temmeltämistä.

Taikojen tekemisestä (ei sentään alasti temmeltämisestä) tulee mieleeni ystävä, joka elää sinkkuelämää. Olen toisaalta kateellinen vähäsen siitä, että hän on vapaa tekemään mitä haluaa, niitä taikojakin. Vapaa istumaan valveilla vaikka koko ihanan juhannusyön (siitä ennustetaan tulevan kuuma) ja nauttimaan niin paljon hyvää punaviiniä kuin haluaa. Voi nukkua koska haluaa ja miten paljon haluaa. Joten keskityn toivomaan, että hänen juhannuksensa on ihana ja että hän tekee kaiken sen, mitä minä en voi: saunoo loputtomiin, pulahtaa uimaan vilvoittaviin vesiin, humaltuu sopivasti, tekee taikoja ja näyttää niin kauniilta kuin vain nainen voi. Olenpa minä romanttinen, mutta niinähän minä olen.

Juhannuksesta on tosiaan ennustettu lämmintä ja aurinkoista. Vaikka tänään aurinko taas paistaa, on silti hyvin viileää ja on vaikea uskoa, että helle palaisi. Toivonhan minä sitä. Tietysti se tarkoittaa sitä, että puutalon sisätilat muuttuvat taas tukalan kuumiksi, mutta se kuuluu kesään. Kun oli jo hellekausi, kävin vauvan kanssa tutkimassa lähipuiston nurmea, mutta koska oli toukokuu, ei kaupungin kesätyöntekijöitä ollut vielä palkattu ja nurmea ei ollut leikattu. Nyt on, mutta on ollut niin kylmää, ettemme ole päässeet puistoon viltille istumaan. Sellainen haave minulla siis on, mennä vauvan kanssa puistoon viltteilemään. Tosin tässä välissä vauva on oppinut etenemään nelivedolla ja saattaa olla, ettei häntä mikään mahti maailmassa viltillä pitele. Mutta haaveillahan aina voi.

Nyt kun olen antanut periksi yrittää laihduttaa pre- ja post-raskaus kilot hetimiten, niin saan syödä jäätelöä kaksin käsin ja niin paljon kuin haluan. Se on kyllä näin kesäaikaan ihan huippua. Tänään kaupassa ostaessani salaattiannosta, minua ennen osti varvunhoikka neitonen salaatin ilman salaattikastiketta tai pähkinöitä ja krutonkeja ja minun teki mieli julistaa: "Anna mennä, nauti elämästä!". Olin kuitenkin hiljaa. Oikein hyvä päätös.