It's payback time

Minä saan kotoiluni keskellä niin paljon iloa ihmisten blogeista, että nyt täytyy kirjoittaa, vaikka ei olisi yhtään mitään sanottavaa. Nimittäin siksi, jos joku muu saa minun blogini lukemisesta yhtä hyvää mieltä, kuin minä muiden, niin se on ehdottomasti sen arvoista.

Jos joku on askartelija, haluan kertoa, että löysin ohjeen, jossa syksyn lehtiä voi säilöä käyttämällä vesi-glyseriini seosta (2 osaa vettä, 1 osa glyseriiniä) johon pudonneet lehdet upotetaan ja laitetaan paino päälle. Niiden annetaan tekeytyä kolmisen päivää, kunnes lehdet ovat kimmosia ja joustavia. Sitten niistä ei kai pitäisi karata väri. Kokeilen jos jaksan, mutta älkää pidättäkö hengitystänne.

Juon pakuriteetä ensimmäistä kertaa elämässäni juuri nyt. En ole vielä kokenut ihmeparanemista niska-hartiavaivoistani, mutta varmaan se tapahtuu hetkenä minä hyvänsä. No ei, en juo sitä siksi, vaan siksi, että sain sen joululahjaksi ja se on ollut kaapissa siitä lähtien. Nyt otin sen esille ja pelkäsin, että se maistuu hurjan pahalle. Lopulta se ei maistukaan oikein miltään, vaikka väri on voimakkaan ruskea. Maistuu kyllä vaniljalle, jolla juoma oli maustettu. Ei siis pahaa, kyllä pussit voi juoda. Vähän olen kyllä huolissani siitä (koska hysterix), että pakuri on osittain Venäjältä. Onhan se kuitenkin kääpä, eli kai joku sienensukuinen ja eikös sienet kerää kaikkia laskeumia. Hyi. Kääk.

Mitä tulee luonnon saastumiseen/saastuttamiseen, satuin vahingossa näkemään loistavan leffan nimeltä The East. Ei kerro nimestään huolimatta Venäjästä (ja mikä nyt on itä mistäkin katsoen), vaan aktivisteista. En kerro yhtään enempää, jos haluatte katsoa, mutta katsokaa, varsinkin jos tykkäätte Alexander Skarsgårdista. Ruotsalaiset ne vaan pääsevät näyttelemään amerikkalaisiin elokuviin, Suomalaiset vaan pääsevät lyhyisiin osiin, jossa päätyvät hengettömiksi hyvinkin nopeasti. Ehkä siitä pitää kaikkien aloittaa. Oli miten oli, hyvä elokuva, suosittelen. Mielestäni se onnistuu luotaamaan syvälle ihmisyyteen ja tarjosi minulle paljon kosketuspintaa.

Joku juuri aivasti ulkona niin kovaa, että säikähdin. En tiedä, mitä kummallista ulkona aina tapahtuu, kun lapseni on ikkunan vieressä päiväunilla, yhtäkkiä muutoin hiljainen (kylläkin jaettu) pihamaamme herää pitämään mitä omituisinta älämölöä. Minä tietenkin äitinä pelkään, että se herättää lapsen ja pakuriteen juomiseni saa äkkinäisen lopun. Blogikirjoituksesta puhumattakaan.

Ai niin, huomasittko sen kohun, kun kosmetiikkateollisuus käyttää pikkuruisia muovirakeita esim. kuorintavoiteissa, jotka sitten aiheuttavat järjetöntä kuormaa luonnolle. Moraalitonta. Mutta siitä tuli mieleen, että mahtavatko nekin jyväset, joita lykätään hammastahnoihin kiillotusmielessä, olla muovia? Nykyään saa sitten kaikkea varoa! Silloin, kun minulla on viimeksi ollut kuorintavoidetta, siinä oli vielä jotain aprikoosin tai persikan kiveä. Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt.

Minulla ei ole vielä yhtään joululahjaa, vaikka vannoin, että tänä vuonna aloitan valmistelut ajoissa. Nyt kuulkaa ei sitten ole enää kuin pari päivää siihen, että joulu on 3 kk:n kuluttua. Se ei ole paljon se. Nyt kun olisi fiksu, alkaisi tehdä joululahjoja ajoissa ja askarrella ja mitä nyt ikinä, ostella kaappeihin niitä piiloon. Ei tarvitsisi sitten hiki tukassa juosta tuolla kiukkuisten ihmisten joukossa joulukuun puolivälin jälkeen. Noin niinkuin periaattessa.

Ai että on ollut ihana syksy. Niin lämmin ja hellä tähän asti. Huomenna sää viilenee rajusti, joten annan kiitokseni siis juuri nyt. Pohjoisessa on näköjään jo tullut luntakin, terkkuja vain sinne, jos siellä joku tätä blogia lukee. Voi vitsi, ihan oikeasti silti voi lukea, tämä on kaikkien luettavissa.

Iloista päivää sinulle, palataan asiaan!