Ruokailimme yksivuotiaan kanssa keittiön pöydän ääressä. Meitä vähän nauratti ja veikistelimme siinä toisillemme. Pöydän toisella puolella omaa välipalaansa nautti oma äitini. Tytär täytti sisimpäni ilolla ja lämmöllä ja kysyin häneltä: "Kuka on ihana tyttö?" Pieni sormi nousi ja osoitti epäröimättä hämillisenä istuvaan mummoon.
"Totta", minä sanoin, "mummo tosiaan on ihana tyttö."
Ei minulla muuta.
Hymy nousi tästä. Kiitos.
VastaaPoista:)
Kiitos Ilona. Hetki oli kieltämättä liikuttava ja yllättävä :)
VastaaPoista<3
VastaaPoistaKiitos, Katja.
VastaaPoista