Olen kuunnellut ihanan Jarkko Martikaisen uutta levyä Koirien taivas (EDIT: levyn nimi korjattu - Crazy Cat Ladyn oikaisusta kiittelee hän ystävällisesti) . Siinä on kappale, jossa perhe elää köyhyysrajoilla ja koiran sairastumisen vuoksi matka Kreikkaan käy viimeistään mahdottomaksi. Niinpä perhe sitten pakkaa tavaransa, lukitsee ovet ja piiloutuu itseruskettavine voiteineen ja säilykepurkkeineen kellariin, niin että naapurit ja tuttavat kuvittelisivat heidän lomailevan Kreikassa. Kaikki paljastuu, kun perheen mies sairastuu ja joutuu tilaamaan itselleen ambulanssin. Iltapäivälehdet kirjoittavat armottomia lööppejään. Perheen rouva ihmettelee kaupassa kaikista raaimman otsikon nähtyään puolisolleen, onko maailmassa rakkautta enää ollenkaan. Mies miettii, että kun hän kaiken tämän jälkeen on vielä puolisonsa vierellä - jos se ei ole rakkautta, hän ei tiedä mikä on.
Miettikääpä sitä, hyvät ystävät ja käykää kuuntelemassa biisi, jos teillä on käytössänne Spotify. Tai oikeammin, kuunnelkaa koko levy. Tai ostakaa se heti, niin pian kuin pystytte. Siinä on tarinoita, jotka haluatte kuulla. Ellei teillä nyt satu olemaan jotain perustavanlaatuista Jarkkoa vastaan, mitä on vaikea uskoa, sillä hän on pienen ihmisen puolella niin hurmaavasti, että asenne sulattaa minut pieneksi lätäköksi lattialle.
Biisi köyhyysrajalla tai sen alapuolella elämisestä sai minutkin hyvin mietteliääksi (ja miehen loppumietelmä hyvin liikuttuneeksi). Olen ollut elämässä suhteellisen onnekas taloudellisesti, olen sitä vieläkin, sillä minun on mahdollista (kitkutellen, mutta kuitenkin) olla vielä kotona lapsen kanssa, vaikka varsinainen äitiysloma on jo loppunut. Minusta tuntuu, että kun nyt olen kokeillut pitkästä aikaa sitä, mitä on, kun on oikeasti mietittävä, mitä on välttämätöntä hankkia, olen herkistynyt enemmän heitä kohtaan, joilla ei mene näin hyvin.
Eilen katselin TV:stä ohjelmaa Mun perhe, jossa oli pieni 7-vuotias tyttö, joka eli kauniissa pihapiirissä Porvossa äitinsä kanssa. Perhe haki ruoka-avustuksia avustusjärjestöltä ja tyttö kertoi, ettei rahaa ruokaan muutoin ole. Yhdessä perhe päätti, mitkä avustusleivät laitetaan pakastimeen ja mitkä otetaan heti käyttöön. Tyttö seisoi tiskipöydällä ja kurkoitteli kaappiin kuivatavaroita. Äiti kiitteli avusta ja sanoi, miten kiltti tyttö oli auttaessaan äitiä tavaroiden purkamisessa ja kehoitti tyttöä menemään leikkimään. Tyttö meni. Hän oli suloinen ja onnellinen. Niukkuudesta huolimatta äiti onnistui antamaan tytölle paljon enemmän: rakkautta, huomiota ja turvaa. Kunpa tytölle ja äidille kävisi hyvin - en nähnyt koko ohjelmaa, joten en tarkkaan tiedä, mikä tilanne heillä oli.
Minä lähden perheeni kanssa tänään taidenäyttelyyn. Se on ilmaista ja tänään ulkona ei ole kylmin mahdollinen päivä, joten puskemme kinoksiin vaunuinemme. Olen onnekas, kun minulla on kaikki tämä: perhe, koti, turva ja mies, joka jopa ääneen ilmoittaa halukkuutensa lähteä taidenäyttelyyn. Tykkää hän kyllä jääkiekostakin. Ihan kaikkea ei voi saada.
Pidetään huoli toisistamme ja itsestämme.
Ristus. Kirjoitin pitkän kommentin ja se katosi. Tai sitten lähetin sen enkä huomannut... No enivei asiaan.
VastaaPoistahttp://soarethedaysofacrazycatlady.blogspot.fi/2014/02/yhdistelma-suosikeista.html Itsekin olen Jarkon levyä blogissani kommentoinut, mainio lätty. Tilasin kotiin julkaisupäiväksi. Levyn nimi on kuitenkin "Koirien taivas" ja biisi "Pidän tästä paikasta" sen ensisinkku.
Hauskaa miten eri tavoin on ymmärretty "Kesäloma kellarissa" biisin sisältö. Itse en näe siinä köyhyysrajalla elävää (tai sitten ymmärrämme köyhyysrajan Suomessa eri tavoin) perhettä vaan nyky-yhteiskunnan elitistejä, jotka elävät hienossa talossaan hienolla asuinalueella farmareineen tai citymaastureineen. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin todellisuus vastaan kun keskituloisina eivät pysykään korkeatuloisempien elämäntahdissa mukana ja kaikki paljastuu.
Noh. Itse en mene lomalla Kreikkaan, menen Härmään. Tänä iltana kuitenkin katsomaan ja kuulemaan Jarkkoa :)
Ensinnäkin kiitos korjauksesta levyn nimen suhteen - sen siitä saa, kun kuuntelee musiikkia Spotifystä, eikä oikeaa CD-levyä (vielä) ole. Rakkaus ja Toivo minulla kyllä on levyinä, Usko tosin puuttuu.
VastaaPoistaNojuu, ehkä tuo köyhyysraja on vähän huono ilmaisu tässä kohdin, selvästi kyse on tosiaan perheestä, joka haluaa näyttää muille, että meillä menee yhtä hyvin (mikä se kenenkin hyvä sitten on, ja kuinka paljon niitä citymaastureita on pankin rahoin hankittu onkin eri asia sekin) kuin naapureille ja varaa on siihen, mihin heilläkin. Köyhyysraja tuli mieleeni siitä, kun biisissä mainittiin viimeisten säästöjen huvenneen auton alle jääneen koiran ensihoitoihin, jotka voivatkin kyllä olla kalliita röntgeneineen sun muineen - ei ehkä ihan pitkän Kreikanmatkan verran, mutta kuitenkin.
Mutta ei ole asiaa Kreikanmatkalle tässä itsellänikään, mutta kesälomareisulle Suomeen ollaan kuitenkin lähdössä, onhan se etuoikeutettua sekin. EU-määritelmien mukaan elän itsekin köyhyysrajan alapuolella ihan rivakasti, mutta kovin keskiluokkaiseksi itseni tunnen silti, vaikka ei sitä citymaasturia olekaan.