Tänään heräsin klo 9 aamulla vauva kainalossani. Otin hänet viereeni "lepäämään" ja nukahdimme molemmat. Olen jo aikaisemmin havainnut - ja ollut kiitollinen - siitä seikasta, että jos lapsia on vain yksi, voi äiti saada univelkansa kuitattua, vaikka olisi kaksin lapsen kanssa, kuten nytkin kävi. Aamulla vain havaitsee, että kas, tästäpä tulikin hyvä yö. Elämän parhautta.
Minua odottaa lipaston laatikossa monta joululahjakirjaa. En ole ehtinyt edes avata yhtäkään. Tai ehtiminen ei ole ehkä oikein sanottu. Kirjat vaativat aikaa ja mielentilan. Rauhoittuminen on välttämätöntä. Ja jos rauhoitun ja keskityn, en ole läsnä. Siksi en ole vielä lukenut. Kyllä sekin aika vielä tulee. Tosin pieni punaviinipullo ja suklaa, jonka sain mieheltäni myös joululahjaksi nautittavaksi kirjan luvun puitteissa on kuitenkin jo lähes juotu (pullon pohja jääkaapissa) ja suklaa tietenkin kaikki syöty (koska herkkusuu ja itsehillinnän puute suklaan suhteen). No nautintoa silti oli se kaikki, vaikkakin erillään nautittuna.
TV on päällä antamassa vauvan päikkäreille taustamelua, sillä minä en yksikseni paljon melua aiheuta (paitsi kompastuessani tai vahingossa potkaistessani leluja lattialla, tätä tapahtuukin lähes aina, jos yritän spesiaalisti olla hiljaa). Siellä pyöri uusintana Arto Nybergin ohjelma, jossa oli vieraana ihana Kari Heiskanen (siinä on karismaa yhteen mieheen) ja mäkihyppääjä Anssi Koivuranta, joka vaikutti varsin fiksulta nuorelta mieheltä (komeat prillit). Heiskanen kysyi Koivurannalta, että käykö koskaan niin, että mäkihyppysuorituksen aikana tuleekin mieleen jotain ihan muuta kuin esim. "Ai niin, pitäisi soittaa äidille". Koivuranta vastasi, että kyllä niinkin usein käy, että vaikka pitäisi olla keskittynyt juuri siihen, mitä tekee, pompsahtaa aivoista joku aivan outo ajatus. Aivot ovat kyllä oudot, ne tuottavat mitä hämärämpiä ajatuksia epäsopiviin aikoihin.
Minun uneni ovat alkaneet palata tavanomaisiin uomiinsa. Se tarkoittaa, ettei niissä ole mitään totuuspohjaa, järkeä tai rajoituksia. Vauvan saamisen jälkeen näin joka yö unta vauvasta tai tiedostin joka ainoa hetki sen, että olen äiti. Nyt olen alkanut nähdä unia, jossa olen vain minä. Minä ja kaikki mahdoton kuviteltavissani oleva. Minusta se on hyvä merkki.
Serkkutyttöni sanoi, että nyt on jo kevät. No, melkein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti