Supermamma kokkaa...

Haluan tässä alkuun kuitenkin sanoa, että minä en ole ihan avuton keittiössä, vaikka kaikki tästä eteenpäin luettuna todistaakin juuri päinvastaista. Vauva on nimittäin 10 kk ja ajattelin, että testaan sitä sellaista kotiruokaa, mitä sitten voi vauvalle parin kuukauden kuluttua alkaa tarjoilla, kun hän pääsee kunnioitettavaan vuoden ikään. NOH.

Minähän siis bongasin hienon linssi-makaronilaatikon ohjeen Project Mama -blogista. Minulla ei ollut keitettyjä linssejä, joten käytin kuivia. Korvasin 2 purkkia keitettyjä linssejä siis 2 dl kuivia. Unohdin huuhtoa ne. Jes. Lykkäsin ne siis suoraan 400 grammaan tomaattimurskaa ja lisäsin desin vettä ja mausteita (kasvisliemikuution ja valkopippuria sekä hunajaa) ja löin liedelle niine hyvineen. Sitten kuumeista googlausta, mitä siitä seuraa, jos unohtaa huuhtoa linssit (mahdollista hiekanjyvien rutinaa hampaissa, no näillä mennään).

Sitten kun mössö oli valmis, huomasin, että unohdin sipulit ja valkosipulit. No, hilpeänä niitä sitten pilkkomaan ja koska oli joo kiire, niin lykkäsin ne vesitilkan kera 3 minuutiksi mikroon. Melkein kuin pannulla paistaisi. Sotkin ne sitten mössön joukkoon.

Makaronit tässä vaiheessa keitetty (tai fusillit, koska minä aina säädän). No, eivät mahtuneet oikein vuokaan. Tai mahtuivat, mutta munamaito huonommin (maustoin sen suolalla, oreganolla ja mustapippurilla). Piti laittaa lautanen vuoan alle, ettei uunin pohjalle putoile liiaksi tavaraa.

NOH.

Kun avasin uunin, lähestyy kymmenkuinen järjetöntä vauhtia. Kuuma uuni, kädet täynnä. Taklaan vauvan lonkalla ketoon mahdollisimman lempeästi, mutta kyllin päättäväisesti, jottei varmasti pääse uunille. Vauvan ego kärsii ja hän pärähtää itkuun, mutta ei polta itseään. Pidän itseäni hyvinkin onnistuneena ja hätätilanteessa nokkelasti toimineena äitinä.

No, se ruoka on nyt uunissa. Juustoa siihen ei siis päälle enää mahtunut, koska annos oli iso. Riittää siis ihan perheen ruoaksi, vaikka neljälle ja jää varmaan ylikin (varsinkin, jos erehtyy lapsille sanomaan, että ne on linssejä).

Raportoin sitten myöhemmin, että oliko hyvää. Mutta johan olen supermamma. Vauvakin tuijotti ihastuneena uuninluukusta siellä olevaa ihmettä - kotiruokaa.

Niin joo ja lisättäköön, että testaan tätä ruokaa nyt sitten siis ihan itsekseni, enkä siis syötä tätä pikkukivisössöä vauvalle. Hyvä, että tuli harjoiteltua.

EDIT: Ja lisäys tässä: tuli ihan superhyvää, suosittelen! Koostumus on pehmeä, joten sopii pienelle syöjälle oikein mainiosti. Tämä päätyy meidän ensiruokalistalle aivan varmasti.