Huomasitteko, että laitoin Jääskeläisen uutukaisen mainospalan tuohon banneriin? Jouduin näkemään oikein vaivaa, kun olin jo unohtanut kaikki bloggerin hienoudet, kuten sen, miten gadgettejä lisätään. No, siellä se nyt on, mainos. Ehdin jo surra sitä, että onkohan kirjan mainostaminen nyt liian aikaista, kun kirja ilmestyy vasta lokakuussa. Kunnes tänään tajusin, että nyt on syyskuu. Sitä seuraa lokakuu. Että syksyähän tässä eletään. Tiedä sitten, mitä aikaa minä olen elänyt. Rinnakkaistodellisuutta kaiketi.
Hyvä uutinen nyt siis on kuitenkin se, että kirjaa ei tarvitsekaan odottaa niin kauan. Jännittää vain, alkavatko syksyn sateet toden teolla ennen romaanin ilmestymistä. Vaikka enhän minä tiedä, ajoittuuko romaani syksyyn, sateista vain tulee mielleyhtymä syksystä. Voihan sitä sataa muinakin vuodenaikoina.
Oli miten oli, hankin lokakuussa tämän kirjan itselleni ja vaikka en kirjabloggaaja olekaan, aion tästä blogata (onhan niitä muitakin kirjoja toki, jotka olen blogissani maininnut). Meillä, jotka ovat tutustuneet Jääskeläisen koko tuotantoon, ovat odotukset korkealla - katsokaa vaikka täältä. Toisaalta, jo se, että aion lukea kirjan, on jo sinänsä merkityksellistä. Ehkä tinkaan Mieheltä, että saan oikein Omaa Aikaa kirjan lukuun ja vetäydyn jonnekin rauhaisaan soppeen sitä lukemaan (jos uskallan).
Lokakuussa tapahtuu muutakin: tyttäreni täyttää vuoden. Kommunikaatio hänen kanssaan on paljon palkitsevampaa nyt kuin koskaan aikaisemmin: hänessä näkyy vitsikkyyden pilkettä. Tänään hän näki vaivaa saadakseen kasvoilleen hassun ilmeen, jotta saisi minut nauramaan. Minun nauruni taas sai hänet nauramaan. Niin me tytöt sitten nauroimme. Mieletöntä, minä olen äiti.
<3 Voi sua. Mä aina niin nautin näistä sun teksteistä!
VastaaPoistaJa toki Jääskeläisestä myös.
Näkisitpä tämän leveän hymyn näillä kasvoilla juuri nyt. Kyllä sitä kehut valaisevat tällaisen alkavan syksyn illankin tuosta vain.
VastaaPoistaPasia odotellessa...