maanantai 15. lokakuuta 2012

Pullantuoksuinen...?

Tiskikone surisee (Miehen toimesta), pyykkikone hurisee (minun toimestani) ja liinan alla kohoaa pullataikina. Tarkkaa mielikuvaa siitä, milloin olisin leiponut pullaa kotona ilman mitään erityistä syytä ei ole. Olen toki matkustanut kummilapsen luo ja tehnyt hänen ja hänen siskonsa kanssa pullaa, mutta silloin leipomiselle on ollut hyvä syy. Nyt olen viimeisilläni raskaana ja tämä leipomisvimma liittynee pesänrakennuspuuhiin.

Mitä leipomiseen tulee, tuntui silti hyvältä tunnistaa kädellään taikinan oikea lämpötila, sitko ja koostumus. Upottaa nyrkkinsä taikinan sisään ja tuntea, että tämäntuntuisesta taikinasta tulee sopivan pehmeää pullaa. Taikinasta tulee korvapuusteja. Mies on ulkona, puuhastelee omiaan. Hän on lähtenyt mukaan leikkiini, jossa neuvottelemme, kuinka paljon omaa aikaa kukin käyttää. Tänään emme tosin sopineet, milloin hän palaa takaisin sisälle. Meneehän pullaprojektiini aikaa, taikina on vasta nousemassa.

Lapsen pitäisi syntyä tällä viikolla, mikäli biologismatemaattiset laskelmat toteutuvat. Miehen on lähdettävä takaisin toiseen kotiinsa ylihuomenna. Minun on sitten hälytettävä hänet takaisin, jos jotain alkaa tapahtua - ja oltava kutakuinkin varma, että jotain tosiaan tapahtuu. Tottakai toivoisin kovasti, että jotain tapahtuisi, ennen kuin hän ehtii lähteä. Toivon niin kovasti, että se on lähes stressiä (ainakin ahdistavat unet vainoavat minua yö toisensa perään). Luultavasti tällä tavoin hermoilemalla saan estettyä mitään tapahtumasta.

Pullataikina sen sijaan nousee vääjäämättä. Vielä parikymmentä minuuttia ja saan alkaa työstää korvapuusteja. TV:ssä lavalla laulaa Ville Valo koristellut käsivarret paljaana. Suupielet nousevat väkisinkin hymyyn kun ajattelen hänet omalle paikalleni sohvalle, pallovatsa liikehtien, pullataikina nousemassa. Osaisiko Ville tehdä puustin? Onkohan äiti opettanut, miten pulla kellautetaan viistoon leikkaamisen jälkeen toiselle kyljelleen ja painetaan etusormin oikeaan muotoon? En minä osia Villen kanssa vaihtaisi, minä en ole koskaan polttanut edes tupakkaa (sillä keinoin hän kertoo pitävänsä äänensä sopivan matalana ja karheana).

Tuoksun mielummin pullalta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti