Hitsi, on yömyöhä, ja vanhat luut on korjattava vuoteen omiksi. Ei jää aikaa vapaille, eikä sen puoleen vangituillekaan ajatuksille. Sen verran kerron kuitenkin blogitiiserinä, että huomenna aion kirjoittaa tarinoita Lumikon lahjoittamista viidestä sanasta. Haluan kuitenkin makustella niitä sen verran, että ajatuksia niiden ympärille luettavassa muodossa on tarjolla vasta mahdollisimman hyvin nukutun yön jälkeen.
Ihanaa, minä olen ostanut töihin eväitä. Minulla on pakastimessa thaikuutio. Sellainen mainittiin Klikkaa mua -sarjassa. Ja nyt kun kyseisestä sarjasta mainitsin (Minttu Mustakallio on muuten jotenkin aivan ihana, hervoton ja rönsyilevä, luulenpa ettei arkielämä hänen tosiminänsä kanssa voi olla erinomaisen tylsää), kerrottakoon, että sinkkuaikoinani saatoin (mitään en myönnä, enkä kiellä) joskus käydä nettideittipalstan puolella ja voi mitä kirjoituksia sieltä pullahtikaan, ehdotuksista ja mauttomuuksista puhumattakaan. Henkilöhahmot kyseisessä sarjassa ovat siis surullisen vähän liioiteltuja.
Niin juu ja en ostanut sitä thaikuutiota sen vuoksi, että se oli tuotesijoiteltu siihen sarjaan. Olen tykästynyt niihin jo aikaisemmin. Ei siis oikeana ruokana, mutta työeväänä silloin tällöin. Nyt taitaa mennä puolustelun puolelle. Huomisiin siis. Come back please. (Noista kahdesta viimeisestä lauseesta tulee sitten riimi, hyvät lukijat, että toivottavasti huomaatte ja annatte tälle väsyneenä pinnistetylle huipputeokselle sen ansaitseman arvon).
Hyvää ötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti