Minä olen täällä vieläkin.
Väliin tuli kesä ja heräämiseni kirjojen lukemiseen. Sen verran voin asiaa vielä kommentoida, että Auringon ydin osoittautui myös sivulta 89 eteenpäin loistavaksi kirjaksi ja lukemistani Sinisalon kirjoista tähän mennessä minusta parhaaksi. Suosittelen sitä erittäin lämpimästi heille, jotka arvostavat reaalifantasiaa. Mutta helteestä nauttimiseen ja kirjojen lukemiseen tuhrautui sitten aikani, joten blogi jäi hyllylle. Nyt yritän taas comebackiä.
Tänään odotin parkkipaikalla Miestä ulos Siwasta, jossa hän teki pikaostoksia. Minä sen sijaan autossa pohdin minua tanssimaan hakeneita miehiä. Miestä, joka ei tanssin aikana puhunut minulle sanaakaan (minä tietysti puhua pajatin hermostuksissani yksinäni) ja kun tämän äärimmäisen piinaavan tanssin jälkeen kiitin ja yritin poistua, mies suorastaan väkivaltaissävytteisesti kiskaisi minut kädestä takaisin ja tuijotti vihaisena osoittaen siten, että toinen tanssi on tulossa. Yhtä piinallinen sekin. Se oli elmäni pelottavin tanssikokemus.
Mukavimpia tanssikokemuksia ovat olleet eräs sairaanhoitajamies, joka haki minua tanssimaan perustelunaan se, että nauran niin paljon (voi, enää en varmaankaan naura niin paljon) ja toinen oli eräs itäsuomalainen pesäpalloilija, joka oli ollut paikkakunnallani ottelussa ja lähtenyt illalla tanssaamaan. Hän oli pitkä mies ja komea ja miellyttävä. En edes muista, olenko hänet tavatessani ollut sinkku vai varattu. Ei tilanne tanssista mihinkään edennyt, mutta miellyttävä hän oli. Saatoimme halata hyvästiksi, en ole varma enää siitäkään, tilanteesta on jo vuosia.
Minulla ei ole kovin paljon tanssiinhakukokemuksia, koska en osaa varsinaisesti tanssia, siis sellaisia perinteisiä lavatansseja. Minulta sujuu vain valssi ja sekin vain toiseen suuntaan. Isäni on yrittänyt opettaa foxin askeleita, mutta nekin olen jo unohtanut. Ovat kuulemma kätevät silloin, jos tanssilaji ei ole tunnistettavissa, silloin voi noudattaa foxin askelia.
Isä on myös opettanut, ettei tanssiinhakijaa saa torjua, paitsi jos tämä on niin humalassa, ettei pysy tolpillaan. Ja että miestä on syytä seurata vaikka ojaan, jos tämä sinne kuljettaa, tanssiessa mies vie ja nainen ei edes vikise. En ole tässä kovin hyvä, jotenkin yritän tanssiessakin saada jotain omaa tahtoani läpi. Harjoitus varmasti auttaisi tässä asiassa.
En tiedä, miksi päädyin tähän tanssiajatukseen, kun vaikka mitä muita ajatuksia tässä on ajateltu. Ehkä kerron niistä sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti