Kesä, kesä, kesä!

Se todellakin tuli. Ensin kesäkuu kärvistelyä 12 asteessa ja sitten PAM, kesä. Ja Miehen kesäloma ja meidän kesälomareissumme, jonka pelkäsin menevän pieleen ja järviveden olevan kylmää, mutta niin kävi, että viikkoa ennen h-hetkeä mittari pinkaisi kesälukemiin ja minä seurasin pintaveden lämpötilaa internetistä - kunnes se ylitti keskimääräisen. Ja niin järvessä puljasi sitten neiti 1 vee onnensa kukkuloilla. Ja minä kuvittelin, että hän kavahtaisi viileää vettä, mutta ilmekään hänen kasvoillaan ei värähtänyt kun hän määrätietoisesti astui veteen ja marssi eteenpäin. Nyt on opittu jo uimaan käsipohjaa.

Oikeastaan on käsittämätöntä, että minä vasta sopeudun ajatukseen siitä, ettei vauvani ole enää vauva ja minä olen äiti ja lapseni ui jo käsipohjaa. Vauva-aika on ohi todella nopeasti, ja niin varmasti minulle sanottiinkin, mutta en hormonihuurujeni ympäröimänä sitä uskonut/käsittänyt.

Mökkilomalla luin yhden lyhyen kirjan. Sitten innostuin ja lapsen nukkuessa päiväuniaan ja iltauniaan lukemaan toisenkin kirjan (Katja Kallio: Säkenöivät hetket). Molemmat kirjat (toinen oli Epätavallinen lukija) valitsin kirjablogien suositusten kautta, kirjablogit alkavat varmasti olla monelle merkittävä väylä kirjojen maailmoihin. Oli miten oli, innoistuin asiasta niin, että olen nyt aloittanut Johanna Sinisalon Auringon Ytimen. Ja sehän meni heti suoraan ytimiin. Sain kirjan joululahjaksi, mutta en ollut uskonut mahdollisuuksiini sen lukemiseen missään säällisessä ajassa ja nyt olen kuitenkin jo sivulla 89. Kiehtova se kuitenkin on, koukuttava ja kiehtova. Ja sanoo paljon. Sinisalo on suorastaan pelottavan teräväkynäinen ja -älyinen. Tarkoitan siis sitä, että jos hän kuuluisi ystäväpiiriin, niin pelkäisin koko ajan paljastuvani siksi moukaksi ja tomppeliksi, joka olen. Kirja on kuitenkin briljantti ainakin sivulle 89 asti.

Niin, kirjaahan voi lukea auringonkuumottamalla parvekkeella kahvijuoman kera. Nauttia siitä, että minulla on hetken oma pienoismaailma, jossa on vain minä, sanat ja itkuhälyttimen suhina.

P.S. Kallio oli ihanaa kesälukemista, sitäkin voin lämpimästi suositella. Epätavallinen lukija vaatisi lukijakseen paljon lukenee(mma)n ihmisen, mutta ehdottoman viihdyttävä sekin.