Hyvät, pahat ja omituiset

Olen palannut takaisin ohjatun urheiluharrastukseni pariin. Oli helppoa havaita, että lihakset ovat hävinneet täysin olemattomiin äiteillessä tai oikeammin muuttuneet ylikeitetyn spagetin tai muun vapaavalinnaisen pastanlötkäleen kaltaisiksi. Ne ovat kuitenkin olemassa, sillä menivät tietenkin hapoille. En ole varma, ehdinkö ja voinko urheilla niin usein, että lihakset ehtisivät tottua saatikka palautua entisenlaiseen loistoonsa (hah hah).

Metkasti totesin myös sellaisen seikan, että levite voi homehtua. Olen tähän ikään mennessä oppinut, että ne voivat härskiintyä tai muuttua oudon värisiksi, mutta tällä kertaa bongasin uudesta rasiasta homeen. En aio mainita levitteen nimeä, sillä asiasta on informoitu tuotteen valmistanutta tahoa, he puolestaan tarkistivat koe-eränsä ja se oli kunnossa. Kylmäketju lienee katkennut tai jokin pöpö päässyt leijailemaan rasialle. Onhan asiassa sekin valoisa puoli, ettei kyseinen valmiste ole niin täynnä lisäaineita, ettei se voisi homehtua. Olin kuitenkin valinnut kyseisen tuotteen sen vuoksi, ettei se olisi kovin pitkälle prosessoitua.

• Huonoa päivässä oli se, että tulimme vauvan kanssa herätetyiksi kesken yöunien. Univajeeni kasvaa. 
• Hyvää - superhyvää - päivässä oli se, että vauva kikatteli minulle. Hän on oppinut nauramaan. Se ääni on jumalaista kuultavaa.
• Omituista päivässä (no okei, jo eilisessä) oli se, että vauva sai kutsun hammaslääkäriin. Hänellä kun ei ole hampaita. Lisäksi kutsussa kehotettiin ottamaan hammasharja mukaan. Tihihihihi.

Hyvää viikonloppua!