Kun olen jonkinlaisessa henkisessä hätätilassa elämässäni, alan kiinnittää huomioni yksityiskohtiin. Toimenpidehuoneessa huomaan lattialle pudonneen verisen harsotaitoksen ja kenties vedellä ohentuneen veren aiheuttamat kuivuneet epämääräisen muotoiset teräväreunauset tahrat lattiassa. Ne muistuttavat mustetahratestiä. Ohimenevä ajatus siitä, eikö moisia siistitä potilaiden välillä, sitten keskittyminen selviytymiseen.
Puudutusneula polttaa kuin ampiaisen pisto. Puristan vasemmalla kädellä oikeaa käsivarttani aiheuttaen kipua. Teen sen, jotta kykenisin olemaan liikkumatta ja äänettä. Valkoinen mykkä kiviseinä on hyvin lähellä edessäni. Totean tasaisella äänellä piikin tekevän kipeää. En kuitenkaan valita enkä liiku.
Luotan kirurgiin. Kun hän puhuu minulle, hän hakeutuu katsekontaktiin. Hänen äänensä on rauhoittava ja lempeä, ikään kuin hän puhuisi lapselle tai olisi hartaasti uskovainen. Tässä tilanteessa koen sen lohduttavaksi. Myös sairaanhoitaja on mies, harmaantunut jo, nähnyt ties mitä.
Kotona luen Austerin Näkymättömän loppuun. Kirja on melko hurja siihen nähden, mitä olen Austerilta aiemmin lukenut. Pidin siitä kyllä kovasti. Kesken on vielä Vuoden mutsi, mutta kirja ei olekaan sen kaltainen, että se vaatisi lukemista heti ja alusta loppuun.
Vatsassani tuntuva liike on muuttunut määrätietoisemmaksi ja vahvemmaksi, ja tekee minut hyvin onnelliseksi. Tänä aamuna toipilaana lauleskelin hänelle vuoteessa. Omasta lapsuudesta nousee sävelmiä ja tämän minä päässäni kuulin, kun lauloin hänelle Lounatuulen laulun.
Onneksi lapsellasi ja sinulla kaikki on hyvin!
VastaaPoistaNäkymätön on hurja. Niinkin hurja, että ystäväni, jolla on veli, ei pystynyt lukemaan sisarusten välisestä ... suhteesta. Ehkä se on minusta paras Auster; hyvä on uusinkin.
Kyllä, kaikki hyvin ja kirpeä syksy on täällä. Ehkä jo huomenna uskaltaudun ulos sitä ihailemaan.
VastaaPoistaTotta tosiaan, melkoista tarinaa kirjoitti Auster. Veli on minullakin, mutta pakottauduin sen asian ylitse ja olin hyvin tyytyväinen lopputulokseen, kirja on todellakin mahtavasti kirjoitettu ja rakennettu, ikäänkuin kirjoittajalla itselläänkin olisi monta mieltä. Kirjahan voi olla hyvä, joka erinomainen, mutta se ei aina tarkoita, että sitä olisi joka hetki miellyttävä lukea. :D