keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Semminkin

Eräs mies sanoi kerran pitävänsä minusta siksi, että olen yksi niistä harvoista ihmisistä, joka arkipuhekielessään käyttää sanaa 'semminkin'. Se on yksi omaperäisimmistä asioista, joilla kukaan on koskaan perustellut minusta pitävänsä. Harmillista kyllä, kyseinen henkilö on sen jälkeen tuntunut jotenkin lipuneen minusta kauemmas. En oikein tiedä miksi, kenties syynä on vain arkipäiväinen kiire. Ja toisinaan ihmiset vain lipuvat kauemmas, onneksi joskus silti lähemmäskin.

Suurensuuren lähemmäslipumisen tunteen koin viikonloppuna, kun kävin ystävättären luona kylässä. Kun näin hänet, puhkesin oitis kyyneliin, sillä hän näytti niin kauniilta. Hän oli saavuttanut tavoitteen, josta oli haaveillut niin pitkään ja minä olin hänen puolestaan niin kertakaikkisen onnellinen. Ja toisaalta, hänen olemuksensa vei minut vuosien taakse, niihin hetkiin, jolloin tutustuimme. Hän on minulle niin kovin tärkeä. Nautin siitä, miten puhuimme ja puhuimme, niin että suut kuivuivat ja taatusti molemmista tuntui, ettemme silti saisi vaihdettua kyllin paljon -- kaikkea, voi, niin kaikkea.

Oi ihmisiä, oi ystävyyttä.

3 kommenttia:

  1. Oih ja voih! Sinäkin olet semminkin-ihmisiä! Minusta se on yksi suomen kielen hienoimpia sanoja ja käytän sitä harkiten, kun satun muistamaan.<3

    VastaaPoista
  2. Hihii! Ihana suomen kieli, rikkauksia täynnä :D

    VastaaPoista
  3. "Se on yksi omaperäisimmistä asioista, joilla kukaan on koskaan perustellut minusta pitävänsä." xD

    VastaaPoista