Oikeasti pitäisi mennä nukkumaan, mutta juutuin katsomaan ihmisiä, jotka ovat juuttuneet johonkin tunneliin. Ja Stallone on juuttunut pyörivään tuulettimen vispilään. Jossa näkyy digitaalinen näyttö siitä, koska vispilä seuraavaksi käynnistyy. Olen melko varma, että oikeissa tunnelituulettimissa ei ole erillisiä digitaalinäyttöjä.
Stallone kuitenkin kiipeää, kieppuu, karjuu ja hikoilee.
Melkein yhtä jännittävää kuin unimaailmani. Eräänä aamuna tällä viikolla sain ihan uuden mausteen unipuolelle. Minulle esitettiin kaksi vaihtoehtoa (joita ei varmaankaan kannattaisi sanoa ääneen, mutta sanon kuitenkin): haluaisinko uneksua Kaksiselkäisen pedon tunnustuksista vaiko Jukka-Pojan sielunelämästä. Valitsin Jukka-Pojan, muistaakseni katselin useamman jakson hänen sielunelämästään. Se ei ollut läheskään niin rauhallinen ja letkeä, kuin mies itse vaikuttaa olevan. Ehkä siihen vaikutti se pikkuseikka, että hänen sielunelämänsä sattui kumpuamaan unennäkijän omasta sielunelämästä.
Taidan vielä tarvita lisää joogaa. Tai edes vähän joogaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti