En ole käynyt alennusmyyntiostoksilla. Olen nähnyt jonot kaupan kassalla ja niiden pituudesta voi päätellä (kaiketi) kansantaloudellisesti positiivisia asioita. Sen vuoksi jonotin kiltisti omia ruokatarvikkeita, vaikka kotiin oli kiire vastaanottamaan lainalapsia isovanhemmiltaan.
Joulupukki oli erityisen suopea minua kohtaan tänä vuonna. Kuten Rooibos, minäkin luen tällä hetkellä lahjaksi saamaani Katja Ketun Kätilöä. Minä en ole kuitenkaan Lapin maisemissa, kuten hän, vaan lumettomassa ja pakkasettomassa, mutta onneksi sähköistetyssä ympäristössä. Tosin juuri nyt Pekka Pouta kertoo, että saamme pakkasta tännekin. Sähköt eivät tosiaan täällä ole edes pätkineet, vaikka itkupotkuraivarin saanut tuulenpoika yritti painaa parvekkeen oven sisään ja paiskoi kiukkuisesti lyhtyä seinää vasten, kunnes tuulta uhmaten kävin noutamassa sen yöpaidassani parvekkeelta pois. Onneksi joulukinkku sai painopisteeni sen verran alas, etten lennähtänyt parvekkeelta tieheni, hentoinen kun olen (tämä oli sitä sarkasmia).
Tänään on oikeastaan ensimmäinen päivä, ettei ole tullut syötyä ylenmäärin. Eräs ystävä lahjoi minua itse valmistamallaan Rocky Road -suklaalla. Olen tunnistanut sieltä seuraavia aineksia: jotain rusahtelevaa, kenties riisimuroja, toffeetäytteisiä suklaanappeja, Marianne-murskaa, pähkinämurskaa, vaahtokarkkeja, Dajmia ja jotain polly-rakeiden tapaisia sitkastoffeisia yllätyksiä. Maku on suklainen ja rajun makea, melkein pläjäyttää tajun kankaalle. Päältäpäin katsoen luomus tosiaan näyttää kuraiselta pellolta, jossa on rellestetty olan takaa, mutta kun veitsellä siitä paloja katkoo, oi onnen päivää. Tämä on todella makeaa rakastavien ihmisten juttu, ei vasta-alkajille.
Minun on vaikea uskoa, että tämä vuosi loppuu. Luin jostain taannoin, että ihmisen pitäisi miettiä, mitä elämältään haluaa, siis oman elämänsä tavoitetta ja siten saavuttaa onnen (en tiedä, saavuttaako onnen tavoitetta saavuttamatta). Minä en kylläkään keksinyt mitään hienoa tavoitetta elämälleni. Eikö sellaisen pitäisi olla jotenkin hieno ja ylevä?
Tänään Mies käytteli kuumaliimaa ja avusti tytärtään askartelemaan vihreän olion, jolla on leveä hymy, yksi silmä ja erikokoiset lilan ja keltaisen sävyiset korvat sekä suurensuuret oranssit räpyläjalat. Se on hieno ja jos otetaan huomioon Miehen omistautuminen isyyteensä, voitanee sanoa sen olevan jopa ylevä.
Minä olen miettinyt tätä vuotta ja minustakin on vaikea uskoa, että vuosi loppuu. Ei oikein tapahtunut mitään. Ei se haittaa, vaikka toisaalta.. toivon ensi vuodelta jotain muutoksia asuntoasioihin ainakin ja toisaalta taas.. en jaksa ajatella niitä lainkaan!
VastaaPoistaOlen kyllä hidas tekemään päätöksiä elämässä ja en ole varma, onko se hyvä vai huono asia. Vai liekö tuo kumpaakaan. Päättää sitten, kun siltä tuntuu.
Minä odotan Kätilöä kirjastosta, jonottaa saa vähän aikaa.
Ale-ostokset on jääneet väliin. Tuntuu, että aina on joku ale.
Lopulta se ei-mitään-tapahtuminenkin voi muuttua aika-paljon-tapahtumiseksi. Kaikki on suhteellista. Sekin, tekeekö päätöksiä hitaasti vai nopeasti ja vaikka hitaasti tekisikin, siinäkin on puolensa. Ja vielä: jos on hidas tekemään päätöksiä, niin eihän niitä sitten kertakaikkiaan VOI tehdä nopeastikaan.
VastaaPoistaVaroituksen sana sinulle: Kätilö on hurja, jopa raivokas kirja. Olen nyt edennyt puoleenväliin ja melkoista kyytiä on Ketun tyttö minulle antanut.
Ja tosiaan, jos ei tähän alennusmyyntiin ole tarvetta osallistua, niin aina tulee uusia. Ystävät raportoivat, että samat vanhat omituiset muotiliehukkeet siellä tangoissa hilluvat, en kuulemma paljosta jäänyt paitsi.
Mukavaa muuten kuulla sinusta! Ihastuin tokaisuusi: "Olen puolessavälissä. Vähän kaikessa." Niin me taidamme aina vähän olla.