Pinotexiä pintaan?

Vaikka ikää karttuu, tyttöys on pysyvää.

Ikä on jännittävä asia. Miehille se on vähemmän merkityksellinen: heidän hedelmällisyytensä ei pääty ja harmaat ohimot ja parrat koetaan charmikkaiksi. Lieneekö kysymys todellakin siitä, ettei miehen fertiiliys pääty - vanhempaakin miestä voi pitää turvallisesti viehättävänä biologisesta näkökulmasta nuorenkin naisen mielestä, koska mies on lisääntymiskelpoinen. Nainen sen sijaan ei ole.

Jos asian noin ajattelee, on naiseus aika julmaa. Ensin käydään läpi nuoruus, joka monella on melkoista myrskyä ja tuiverrusta. Parikymppisenä aletaan kasvaa aikuisiksi, mutta silloin iskevät ulkonäköpaineet ihan viimeistään toden teolla. Ani harva kokee itsensä kelpaavan ulkoisesti sellaisena kuin on, vaikka minun silmissäni nuo parikymppiset tytöt ovat kauniita - ainoa toiveeni on, että he itsekin ymmärtäisivät sen.

Elleivät ymmärrä, saavutetaan tämä ymmärrys omasta hyvyydestä ja riittävyydestä sellaisena kuin on tyypillisesti siinä kolmenkymmenen ikävuoden korvilla. Omasta näkövinkkelistäni arvioisin, että nainen onkin parhaimmillaan siinä kolmen ja neljänkymmenen välillä, jolloin korvien väli on sees ja ymmärtää, että näin on hyvä ja samalla ulkomuoto on kuitenkin vielä hehkeä kuin kukalla.

Neljänkympin jälkeen alamme lakastua. Niin se vain on, jotkut toki aikaisemmin ja toiset myöhemmin, mutta ennen pitkää kuitenkin. Lakastuminen tapahtuu kuitenkin ainoastaan ulkoisesti, sisäisesti olemme edelleen tyttöjä, mutta sellaisia tyttöjä, jotka jo ymmärtävät jotain elämästä. Ja mitä enemmän elämästä ja inhimillisyydestä ymmärtää, sitä enemmän pyrkii ymmärtämään ja sitä kautta muuttuu paremmaksi ihmiseksi, niin minä ainakin uskon ja toivon.

Viiteenkymppiin mennessä useimpien naisten hedelmällinen aika on ohi (amerikkalaiset näyttelijättäret käyttävät asiasta ihastuttavasti termiä no longer fuckable, jos et ole nähnyt linkin videota, suosittelen katsomaan). Karkeasti voidaan siis sanoa, että naisella on ulkoisesti huippuaikaa vuodet 20 - 30, jotka hän käyttää murehtimiseen siitä, ettei näytä hyvältä, vaikka näyttääkin. Sitten vuodet 30 - 40, jolloin hän tajuaakin näyttäneensä hyvältä koko ajan, mutta ei ymmärtänyt nauttia siitä. Nyt huomaa. Jos hyvä onni on, ehtii kymmenisen vuotta nauttia ulkonäöstään, kunnes se alkaakin rapautua. Sitten murehtii siitä. Mutta onhan meillä kymmenen hyvää vuotta (tämä on vitsikästä liioittelua).

Iän myötä ihminen siis optimaalisesti rapistuu ulkomuodoltaan, mutta sisimmältään puhkeaa kukkaan. Nelikymppinen ei enää mieti, mitä muut ajattelevat. Hän laittaa pakkasella tarpeeksi vaatteita ylleen eikä palele siksi, että näyttäisi muodikkaalta. Hän tietää, mitä elämältä haluaa, eikä hötkyile pienistä.

Entä vanhuus, mitä on luvassa (jos on niin onnekas, että pääsee sinne asti)?

Eräs tuttavani näki, miten syksyllä rollaattoria työntävä mummo pysähtyi puistossa lehtikasan eteen, kahmaisi lehtiä sylillisen ja heitti ne ylleen ja hymyili lehtisateelle yllään. Kun on tarpeeksi ikää, voi palata pieneksi jälleen - eikä todellakaan välitä, mitä muut ajattelevat.

Kaupassa iäkäs mies työnsi vaimoaan pyörätuolilla ja uhkaili ostaa kirkkaanväriset sukat. Vaimolleen hän totesi, ettei tarvitse sitten yhtään pyöritellä silmiä ja hävetä, kun hän kävelee vastaan auringonkirkkaissa oransseissa sukissaan. Naurun suorastaan kuuli miehen jokaisessa sanassa. Samoin kuuli sen nuoren, komean ja nauravaisen pojan, joka hän on joskus ollut. Ei ihme, että mummo (se ikuinen tyttö) oli aikanaan rakastunut.

Hetken me heilumme täällä, tietämättä kauanko vielä
Niin ajan laki näyttäytyy kuin esteenä pikatiellä
Sitä manataan kun sen hallintaan ei näytetä pystyvän
Vaan jos kalleintaan käy kiroamaan, voiko niin saada ystävän?
Jos haastaa ja syyttää, saako ystävän? 

Tämän kaiken peilille lauloin, aion laulaa vastakin
Laulan päivän paremman kaikkein parhaimmastakin
Kunnes aika saa laulut lopettaa, puen ylle sen puisen takin
Lähden kiittäen, ajan hyvästellen
Kuten ystävän ainakin 

Kun ajan jätän, toivon että jätän
Kuin ystävän ainakin
Kuten ystävän ainakin

Jarkko Martikainen: Voiko aika olla ystävä