tiistai 11. lokakuuta 2016

Lukeminen kannattaa aina

Sain eilen Kertun ja Helmin tarinan päätökseen.

Tai mikä nyt on päätös ja mikä on uusi alku?

Kirja oli sen kaltainen, jonka ei soisi loppuvan. Loppuihan se kuitenkin, sillä niitä kirjoja, joiden ei soisi loppuvan, lukee tietenkin ahnaimmin. Hieno kirja Kolme syytä elää oli ja lukijalleen (minulle) sopivan lempeä (vrt. Lopotti tuonnempana). Suosittelen kirjaa kyllä, ainakin itse pääsin siihen niin kiinni, että saatoin miltei tuntea vuohennahkahansikkaiden pehmeyden ja tuoksun.

Kuinkahan monta litraa teetä mahtoi kulua tämän kirjan kirjoittamiseen? Tuskin kirjailijakaan on sitä laskenut, mutta veikkaanpa, että aika monta. Kirjan lopussa mainitaan kyllä se kahvilakin, jonka pöydän ääressä kirjaa kirjoitettiin ja jonka siimeksestä, niin itse ainakin kuvittelen, juonenpalasia haalittiin ihmisten katseista, ohikulkijoista, pölyhiukkasista, keskustelunpätkistä ja äänistä.

Kyllä ne voivat tärkeitä hetkiä olla, kahvi- ja teehetket. Ja sherryhetketkin. Minä muuten pidän itse sherrystä. Kun luin kirjaa, minun alkoi tehdä sitä mieli.

Olen lukenut suhteellisen paljon viime aikoina ja pääasiassa kotimaista tuotantoa. Monet ovat sellaisia kirjoja, joista suuri yleisö on paljon jo kuullutkin, kuten Lopotti, Lempi, Palatkaa perhoset, Traumbach, Kohina... Voi, hienoja kokemuksia nuo kaikki, joskin Lopotti ja Lempikin osasivat olla myös julmia, ajoittain (=usein) olisin suonut hahmoille helpomman tien ja toisinaan voin lähes pahoin (henkisesti, tiedättekö sellaisia sisäisiä kouristuksia, kun kirja marssittaa eteen sellaisia maailmoja ja tuntemuksia, joiden pariin ei välttämättä haluaisi).

Nyt tuntuu sopivalta käyttää tilaisuus muutaman kirjan suosittelemiseen (en sano Joel Haahteloita erikseen, mutta ne luen aina kaikki) - nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä:
  • Anni Kytömäki: Kultarinta
    Kirja oli melko järisyttävä. Siinä sekoittui upea historiankuvaus, luonnon ja ihmisluonnon kuvaus, toivo ja epätoivo ja varoitus siitä, mihin kaikki voi johtaa, ellemme mitään opi. Paljon menetät, ellet lue tätä.
  • Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
    Mahtavaa, syvältäriipaisevaa tekstiä. Vie ihmisen niiden ajatusten äärelle, jotka pitää ajatella. Mikä tahansa Elina Hirvosen kirjoittama toimii.
  • Tiina Lifländer: Kolme syytä elää
    Riipaisevuudessaankin lämminhenkinen ja lempeä sekä ehyt ja varma kokonaisuus, joka oli nautinto lukea. Saa miettimään, milloin kannattaa ottaa esille ne kipeät asiat ja milloin toisaalta olisi syytä olla lempeämpi itseään kohtaan.
  • Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
    Kirja, jota todennäköisesti eivät lue ne, joiden sen pitäisi lukea ja myös antaa henkilön uida itsensä sisälle, asettua rinnalle ja antaa ihmisyyden tulla lähelle. Niin paljon vihaa heitä kohtaan, jotka ovat jo kokeneet liian paljon. 
Hitsi, mennään nyt näillä, vaikka tässä tuntee aina huonoa omaatuntoa niistä kaikista hienoista, jotka jäivät mainitsematta. Mutta kun nyt tulin luvanneeksi itselleni ainakin suositella muutamaa. Itse olen kaikki nämä lukenut e-kirjoina, joten ne ovat saatavissa eri palveluista helposti, jos sattuu innostumaan. Minulla e-kirjoihin tosiaan on johtanut elämäntilanne, joka ei salli kovin usein pysähtyä kirjan ääreen. Niin että tiedoksi kaikille, että sellainen ihminen, joka tuijottaa kännykkäänsä intensiivisesti vaikkapa kaikenlaisissa välitiloissa ei ehkä metsästä pokemoneja vaan elämää. Kirjoista.

1 kommentti: