En enää muista, mitä olen otsikkoina käyttänyt. Enkä myöskään tiedä, mitä aion kirjoittaa. Käytän siis käyttämätöntä otsikkoa, se ei ainakaan petä.
Pääsiäiseen on vähän yli kymmenen päivää. Havaitsin tämän seikan tarkistaessani kymmenen päivän sääennustetta (joka ennusti lämpötilaa 7 - 10 asteen välillä, ei hassumpaa). Mietin, koska pitäisi istuttaa pääsiäisruohoja ja mihin niitä istuttaisin. Kissoillekin niitä pitää varata, tai kaikkihan ne syövät, jos käsiksi pääsevät. Ja sitten oksentavat vihreää silppua. Se on sellainen pikantti keväinen säväys muutoin harmahtaville palleroille. Jos niissä on kuivamuonaa, on sävy enämpi ruskea. Mutta että kohta pitäisi kuitenkin ruohojakin kylvää, eteisen komerosta löytyy luullakseni vuosikertakauranjyviä, eivätköhän ne kuitenkin vielä idä.
Lapsille tekisi mieli järjestää pääsiäismunien kätkentää kartan avustuksella. Mutta minne ja millä ajalla? Jos olisi kunnon pelit ja vehkeet ja resursseja, voisi hommasta tehdä oikein geokätkentää suuremmassa mittakaavassa. Silloin tosin aivan pienimmät eivät voisi osallistua, ainakaan ihan samalla mielellä kuin vehkeistä enemmän ymmärtävät lapset. Ehkä tämä on taas niitä suunnitelmiani, jotka jäävät haaveen tasolle. Olen enemmän visionääri kuin toteuttaja. Siinä mielessä on onnekasta, että Mies on enemmän toteuttamiseen painottunut henkilö.
Voi että, miten paljon kaikenlaisia ideoita ja projekteja minulla olisikaan. Voisin helposti työllistää niissä yhden henkilön. Ajatella, jos minä olisin voittanut sen Akaan 5,7 miljoonan euron jackpotin, olisin voinut palkata tällaisen projekti-ihmisen. Hänelle olisin voinut taata hyvin monipuolisen työnkuvan. Mistähän Akaan hitsarit ovat haaveilleet? Jos heidän haaveensa ovat olleet rahasta kiinni (kaikkeahan ei rahalla tosiaankaan saa), niin nyt alkaa tulla Toijalan suunnalla unelmista totta.
Projekti-ihminen olisi ihana! Duunia riittäisi hänelle täälläkin! Mä palkkaisin kyllä myös siivoojan, koska en millään kestä sitä, että mun kallisarvoista vapaa-aikaa (jolloin voisi toteuttaa kaikki mahtisuunnitelmat) tuhlaantuu luuttuamiseen. Olisi aina siistiä ja puhdasta ja sitten mä voisin taas levittää kamani ja sotkea lisää rauhassa! Aiai. Lähtisin myös pitkälle matkalle. Kauas.
VastaaPoistaIhmisillä olisikin varmasti paljon työpaikkoja tarjolla, jos olisi ylimääräistä varantoa niin paljon, että projekti-ihmisen palkkaisi. Siivoajia on kyllä jonkin verran palkattukin, olen kuullut erilaisista siivousringeistä, joissa perheet ovat palkanneet yhteisesti siivoajan, joka sitten kiertää eri kodeissa. Kuulostaa juuri nytkin ihanalta ajatukselta sellainen. Mukavaa se olisi varmasti myös sille ihmiselle, joka tällä tavoin saisi työpaikan.
VastaaPoistaHyviä ovat haaveesi ja hyvin ymmärrettäviä. Harvoille luuttuaminen on kutsumus, mutta onneksi on niitäkin, joille on. Tai ainakaan ei ihan yhtä luotaantyötävää kuin myös allekirjoittaneen mielestä. Ainoastaan lopputulos miellyttää, ei siivoaminen itsessään.