Sielut kulkevat sateessa kuin (ehjä) Pendolino

Leikin nyt anonyymiä kuvitteellista lehden kirja-arvostelijaa, sillä en ehkä normiminänä kirjoittaisi julkisesti näin roisisti. Sielut kulkevat sateessa oli kuitenkin sen verran rouhea teos, ettei siitä voi kirjoittaa löperösti. Joten tässä fiiliksiä vieläkin hämmennystä herättävästä lukukokemuksestani.

Kirjoitin tuota arviotani jo eilen heti saatuani kirjan luettua loppuun (sille on venäjänkielessä ihan oma verbi, siis merkitykselle lukea jokin loppuun asti), jotta tunnelmat olisivat mahdollismman aidot. Hämmentävää kyllä, Jääskeläinen kirjoitti tänään itse siitä seikasta, ovatko kirjailijat psyyken pornotähtiä. No, jos Pasi, luet tämän, niin mietipä sitä.

Kokemus kirjasta oli alustavasti se, että Jääskeläinen lyö sangen vaikuttavankokoisen henkisen molonsa pöytään ja sanoo lukijalle: "Tosson pelit, älä riko ittees". Koin siis kirjan huomattavasti rajummaksi kuin Lumikko ja yhdeksän muuta sekä Harjukaupungin salakäytävät, mitkä eivät tosiaankaan olleet mitään romanttista diibadaabaa (näennäisestä cinemaattisuudesta huolimatta).

Mutta että tämä sitten! Se on sanottava, etten ole vähään aikaan lukenut mitään yhtä koukuttavaa. Pienen lapsen äidille oli haastavaa saada lapsi puuhaamaan itsekseen jotain ja uppoutua kirjaan jokaisena mahdollisena liikenevänä hetkenä. Kirja upotti minut jopa niin syvälle, että eilen lukiessani aloin nuuhkia ilmaa: mikä täällä haisee? Haju oli mieto, ikäväntympeä, pilaantuvan kalan haju. Ei se todellinen ollut, se sikisi painomusteesta ja syntyi sielujen maailmasta - minun kokemuksestani ja kirjan mukana elämisestä.

Parasta kirjassa oli sen mieltä herättelevä lähestymistapa. Minuun se vetosi eritoten, sillä pystyin samaistumaan Juditin henkilöön, pitkälti olen sellainen kiltti (?!) tyttö kuin hänkin. Sinne kiltteyden kannen alle kirjailija häpeilemättä kurkkii ja purkaa auki pinnanalaisia virtoja, ja saa miettimään, mikä lopulta on kilttiä ja onko kukaan kiltti?

Kirja käsittelee vaikeita asioita, uskontoa ja ateismia ottamatta kantaa puoleen tai toiseen, lähinnä punniten. Minä luin siitä viestin: ajattelepa ite omalle kohalles - järki käteen erilaisiin ismeihin hurahtelussa. Tämä siis myös laajemmassa mittakaavassa, lieneekö minkään sortin fundamentalismi koskaan tuonut muassaan mitään hyvää.

Noh, en tiedä, joskus kolikossa ei ole vain kahta puolta, silloin kun se jää pöydälle pyörimään kylkensä varaan se näyttää pyöreältä vaikka illuusion romahtaessa onkin matala kuin lätty. Ai mitä minä horisen? Lue itse, niin näet.

Tämä kirjoitus ei nyt anna kirjalle tarpeeksi oikeutta, mutta kun nukkumaankin pitäisi mennä. Uskokaa minua, kun sanon, että kirjassa oli tosi siistejä elementtejä.

Katsokaas, kun Jääskeläinen rysäyttää, niin sitä tietää lukeneensa.