sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kaninkolossa

Katselin Liisa Ihmemaassa -elokuvaa. Ajattelin, että kaninkolossa me olemme kaikki.

Muuta tapahtunutta ja satunnaisia havaintoja omasta kolostani:
  • Ajattelemattomuudesta syntynyt ihmissuhdepyörre, joka onneksi ratkesi.
  • Kakkavaipan ulkoiluttamista vaunujen alatasolla kaupassa, tarkoitus oli pudottaa se menomatkalla roskikseen.
  • Vastoin luuloani, jänis ei ole englanniksi rabbit, vaan hare. Rabbit on kaniini tai kani. Onko niillä eroa?
  • Stephen Fryllä on aivan ihana ääni (sekä irvikissana, että muutoinkin).
  • Ihana ääni ja tapa puhua on myös Patrick Stewartilla (Jean-Luc Picard of the Starship Enterprise) sekä Ian McKellenillä (Gandalf) - (mitähän miehet tuumisivat, kun leimaan heidät näillä fantasiarooleilla ja unohdan kaikki klassiset tulkinnat).
  • Tumma Toblerone sopii hienosti sunnuntai-iltaan.
Eipä tässä muuta. Hyvää viikonalkua!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pikasuunnitelmia

Mies on ajastanut TV:ni siten, että se pölähtää käyntiin joka päivä klo 18, kun Star Trek alkaa. Olen laittanut vauvan makuuhuoneeseen päiväunille. Aiemmin hän on nukkunut jossain lähempänä minua, nyt ihan yksin makuuhuoneessa. Hän heräsi, kun lämmitin itselleni mikroateriaa, vaikka vaanin luukun lähellä ja salamannopeasti tempaisin oven auki, kun mikro alkoi piipittää. Hän on herkkäuninen, kuten äitinsä.

Aion tehdä parannuksen. Lähetin sen kunniaksi tekstiviestin, jossa kutsuin erään ystävättären kylään. Hän ei ole käynyt vauvan syntymän jälkeen. Emme tosin ole tavanneet muutoinkaan kuin harvakseltaan. Yritän siis palauttaa sosiaalisia suhteitani johonkin malliin.

Hupsistarallaa-blogissa on tulossa sellainen päiväkirjahaaste. Jossa aina päivittäin tulee jokin tehtävä, joka tulisi toteuttaa. Minä ajattelin osallistua. Maaliskuussa siis (jos onnistun) tulee blogiin uudenlaista sisältöä. Kenties. Sekin on osa aktivoitumisprojektiani. Kenties jossain vaiheessa kykenen aloittamaan myös jonkinlaisen fyysisen kuntoutumisen.

Nyt heräsi vauva.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Varastettu yöhetki

Olen niin väsynyt, että silmiä kirveltää. Juon joululahjaksi saamaa rentouttavaa teetä. Tai oikeammin ehkä yrttijuomaa. Sain kahta erilaista rentouttavaa yrttijuomaa joululahjaksi ystäviltäni. Kenties äitiys on tehnyt minusta silminnähden kireän. No, onhan se.

Tänään ei ole se vähiten kireä päivä, tai yö. Mies on luonani, mutta on sairastanut ja olen yrittänyt jaksamiseni mukaan hoitaa vauvaa, jottei tämä saisi tartuntaa. Nyt molemmat nukkuvat makuuhuoneessa ja minä valvon, koska tämä on ainoa hetki, joka on minun. Kadehdin ihmisiä, jotka eivät tarvitse pientäkään hetkeä itselleen. Minä tarvitsen ja varastan hetkiä yöstä, edes pieni hetki, ihan vain minun.

Oikeastaan käytin tämänkin varastetun aikani siihen, että hoidin pankkiasioita, luin pikaisesti blogeja ja päätin vielä päivittää omaanikin, vaikka asiani ei ole kummoinen. Yritän pinnistää jotakin ajankohtaista mielestäni, mitä maailmalla tapahtuu juuri nyt, mutta en saa juuri mitään mieleen.

Viimeksi olen ärtynyt siitä, että eräs mies, jonka nimeä en muista, kertoi suomalaisen miehen kärsivän epätasa-arvosta. Tämä ilmeni siis siten, että naiset Suomessa ovat paremmassa asemassa kuin miehet: tulonsiirtojen vuoksi he tienaavat enemmän rahaa kuin miehet tilastoista huolimatta ja erotilanteessa ovat huonommassa asemassa kuin naiset lasten luonapidon kannalta katsottuna. Lisäksi miehet ovat syrjäytyneitä useammin kuin naiset ja kuolevat nuorempina. Armeijaankin on miespolojen pakko mennä.

Noh. Miehet eittämättä ovat heikommassa asemassa huoltajuuskiistoissa kuin naiset. Se on totta. Joskus perustellusti, joskus perusteettomasti. En kylläkään tiedä, onko naisten aiheuttamaa se, että miehet ovat syrjäytyneitä ja alkoholisoituneita ja kuolevat nuorempina ja voiko siihen tasa-arvolla vaikuttaa. En minä toki halua miehiä pulloon tai varhaiseen hautaan ajaa. Onneksi oma mies on ajatusmaailmaltaan niin lähellä omaani, etten asettele meitä vastakkain mies-nainen asetelmaan. Tai no, nautin kyllä siitä, että hän kantaa kauppakassit ja tekee niitä "miesten töitä" ja sekin on kovin mukavaa, että hän tosiaan on mies, kun olen enämpi miehiin päin kallellani... Mutta tiedätte mitä tarkoitan. Joskus on niin, että omaa sukupuolta edustavaa ihmistä on vaikeampi ymmärtää kuin vastakkaisen sukupuolen edustajaa.

Oikeastaan, mitä minä tätä keskellä yötä puimaan. Juon teeni ja menen iltapesun kautta kuuntelemaan perheeni tuhinaa.